Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Iris Mäkisen kioskinmyyjästä alkaneeseen työuraan mahtuu paljon paikkoja ja ihmisiä

Aloittaessaan Mäntän klubin uutena yrittäjänä kymmenen vuotta sitten Iris Mäkinen oli ennättänyt tehdä jo melkoisen työuran. Tekemisen mallin hän oppi jo pienenä omalta äidiltään, ja tekemistä on matkan varrella riittänyt, ja työt jatkuvat edelleen. Pieni pakollinen koronapaussikin on onneksi jo pian takana. Iiris Mäkinen kertoo mitä kaikkea menneisiin vuosiin onkaan mahtunut. – Aloitin palkkatyöt 14 vuotiaana kioskissa Myyrmäessä ja pian sen jälkeen pullatiskissä T-Marketissa. Siitä alkoi lähes jatkuva työnteko, johon sisältyy vain muutamia lyhyitä katkoksia, Mäkinen aloittaa. Hänen ensimmäinen tuntipalkkansa oli kahdeksan markkaa. Sunnuntaisin tuntipalkkaa tuli peräti kaksitoista markkaa. – Olen aina pitänyt työnteosta. Jo ihan pienenä olin äidin matkassa kuorimassa perunoita ja voisi melkein sanoa, että olen koulun keittiön tiskinurkassa kasvanut, Mäkinen naurahtaa. Hänen äitinsä oli ison koulun emäntä. Siellä oli paljon lapsia ja ruokaa tehtiin paljon. Nimenomaan äidiltään Mäkinen sanoo oppineensa työntekemisen mallin. Hän pitää edelleen kovasti työnteosta ja katsoo, että hänellä on ollut onni saada tehdä hyvin monipuolisia työtehtäviä monenlaisten ihmisten kanssa ja erilaisten esimiesten ohjauksessa. – Olen onnekseni saanut kaikissa työpaikoissa paljon vastuuta, joka on varmasti osaltaan ohjannut minua eteenpäin. Peruskoulun jälkeen pidin välivuoden ja olin MTV Oy:ssä lähettinä ja sen vuoden jälkeen lähdin kauppaoppilaitokseen Helsinkiin. Opiskelujen aikana olin töissä monessa vaateliikkeessä ja kenkäkaupassa, kesät maikkarissa toimistohommissa, Mäkinen jatkaa. Kauppaoppilaitoksesta valmistuttuaan hän lähti laivalle töihin, mutta palasi kuitenkin pian maihin saatuaan vakipaikan Maikkarista. Mäkinen toimi ensin huoltokonttorinhoitajana, sitten palkkakirjanpitäjänä ja viimeiseksi matkasihteerinä. Matkasihteerin työn innoittamana hän lähti matkailu-ja ravintola-alalle. – Kolmekymmentä vuotta sitten avattiin Järvenpään Rivoli, siellä olin ensin tarjoilijana ja pian vastaanottovirkailijana, myöhemmin vielä iltaravintolapäällikkönä. Rakkaan äitini kuoltua lähdin vähäksi aikaa laivalle töihin ja palasin maihin Keravalle ensimmäiseen ravintolapäällikköpaikkaani vuonna 1991, Mäkinen muistelee. Keravan jälkeen matka jatkui Turun kautta Lappiin. Turussa hän oli ravintolapäällikkönä Restelin palkkalistoilla ja pohjoisessa työskenteli Sallan hiihtokeskuksen apulaisjohtajana, Katinkullan ravintolapäällikkönä ja Scandic Luoston ja Rovaniemen hotellinjohtajana. – Vuonna 2001 muutimme mieheni kanssa Jyväskylään ja aloitin Jyväskylän ammattikorkeakoulun Restonomipalvelujen päällikkönä kouluttaen tulevia alan ammattilaisia. Kolmen vuoden pestin jälkeen kuitenkin elinkeino veti puoleensa ja lähdin Hotellin Yöpuun hotellinjohtajaksi. Hotelli Keurusselän peräsimeen tulin vuonna 2007 ja nyt näiden vuosien jälkeen olen palaamassa jälleen Keurusselälle, tällä kertaa yrittäjänä, Mäkinen kertoo. Vuonna 2010 Kauko Sorjosen säätiö otti Mäkiseen yhteyttä ostettuaan Mäntän klubin. He tarvitsivat klubin pyörittäjäksi kyvykästä ihmistä. Mäkinen otti haasteen vastaan ja perusti oman yhtiön Mäntän Klubi Oy:n. Sen toimintaan tänä päivänä kuuluu Mäntän Klubin lisäksi, Art Hotel Honkahovi, Henkilöstöravintola Kustaava sekä Keurusharjun lomakylä. – Ensi vuonna tulee täyteen 40 vuotta lähes jatkuvaa työntekoa. Yrittäjänä tästä ajasta olen ollut kymmen vuotta. Työn ohessa olen opiskellut säännöllisesti. Kauppaopiston laskentatoimen merkonomiopintojen jälkeen olen suorittanut lukuisia erilaisia tutkintoja, joista viimeisimpänä Jyväskylän ammattikorkeakoulun vastuullisen matkailun tuotekehitys korkeakouludiplomi-tutkinnon. Työn lisäksi hyvän elämän täyttää perhe, koti, ystävät, liikunta ja hyvin tärkeänä myös terveydestä huolehtiminen. Nautin hyvästä ruuasta ja hyvistä viineistä. Tänä kesänä lomailu jää vähiin, mutta toivon, että suomalaiset matkustaisivat kotimaassa ja käyttäisivät paikallisia palveluja, Mäkinen toivoo.