Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kiitos opettajat

Korona-keväänä huomasin ajattelevani opettajia aina silloin tällöin. Vaikka erikoisen kevään työllistävyyttä eri alojen välillä on vaikea verrata, luulen, että opettajien työn luonne koki suurimman mullistuksen. Etäopetukseen siirryttiin kouluissa hyvin lyhyellä varoajalla, vaihtelevin digitaidoin. Jälkeenpäin voidaan puhua digiloikasta, mutta maaliskuussa loikka saattoi tuntua suuntautuvan kohti tuntematonta. Vielä on aikaista sanoa, mitä vaikutuksia etäopetukseen siirtymisellä laaja-alaisemmin tuli olemaan, mistä käytänteistä luovutaan, ja mitkä oivallukset tekivät pysyvän läpimurron opetukseen. Sen voi kuitenkin sanoa, että suomalaisten opettajien ammattitaito ja sitoutuminen työhönsä tuli kirkkaasti osoitetuksi. Kouluista puhuttiin korona-keväänä paljon, ja tämä uutisointi johti minut muistelemaan omaa opinpolkuani. Muistelin opettajiani peruskoulusta alkaen aina lukioon ja yliopistoon asti. Ammattitaito ja sitoutuminen ovat olleet leimallisia piirteitä minua opettaneissa ihmisissä myös niinä aikoina, kun sillä ei päästy otsikoihin, eikä asia ollut huomionarvoista koulupihan ulkopuolella. "He aidosti pitivät oppilaitaan ja opiskelijoitaan tärkeinä." Ketään erikseen nimeämättä tahdon sanoa, että kahden käden sormet eivät riitä alkuunkaan kun mietin niitä kansankynttilöitä, joiden kautta olen itse saanut oppia ammentaa. Hyvä opettaja on osannut konstit, miten uudet tiedot ja taidot on saatu pinttymään aivolohkojen harmaaseen massaan. Tämän professionaalisen hyvän lisäksi monet opettajat ovat sanoillaan ja teoillaan osoittaneet, että he aidosti pitivät oppilaitaan ja opiskelijoitaan tärkeinä. Inhimillinen, joskin harmillinen, juttu on, että aikuiset eivät aina pidä lapsia ja nuoria vertaisinaan. Se ilmenee puheissa, kohtaamisissa ja arvostuksissa. Eikä tämä ole mikään uusi juttu – tietäähän jo Raamattukin kertoa, kuinka opetuslapset hätistivät lapsia Jeesuksen luota, jotta eivät olisi Jeesukselle häiriöksi. Opettajissa lapset ja nuoret saavat usein ensimmäisiä hyviä ja toistuvia kokemuksia siitä, että heidät otetaan aikuisten taholta varteen. Se tuntuu hienolta, muistan sen itsekin. Nämä kokemukset ovat arvokkaita silloin, kun kasvuiässä oma identiteetti ja minuus rakentuu. Kesän loppua kohden varmasti lisääntyy uutisointi siitä, miten kouluarki sujuu tulevalla syyslukukaudella. Ollaanko koulussa vai käydäänkö oppivelvollisuutta kotikoneelta käsin? Oli miten oli, minun oloni koulun suhteen on levollinen. Opetus on heidän käsissä, joilla on taito hyppysissä ja hyvä tahto kasvavia lapsia sekä nuoria kohtaan.