Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Rohkeat koelentäjänaiset

Jos haluatte tutustua äärimmäisen rohkeiden naisten elämään, niin lukekaa brittikirjailijan Clare Mulleyn kirja saksalaisista lentäjänaisista. Hanna Reitch ja Melitta von Stauffenberg (Schiller) työskentelivät koelentäjinä kolmannen valtakunnan aikana. Taistelulentoihin he eivät osallistuneet. Molemmilla oli purjelentotausta, ja olivat saavuttaneet siinä monia palkintoja ja maailmanennätyksiä. Melitta oli pitkälle opiskellut lentoinsinööri suunnitellen erinomaisia laitteita ja muutoksia saksalaiskoneisiin, muun muassa kuuluisaan Junkersin syöksypommittajaan Ju 87. Hän suoritti sillä itse erittäin vaaralliset syöksykokeet. Hanna oli pelkästään koelentäjä. On suoranainen ihme, että naiset selvisivät sadoista koelennoistaan hengissä. Reitch kylläkin loukkaantui pahasti ensimmäistä suihkuhävittäjää Me 163 testatessaan. Melitan ollessa upseerimiehensä etsintälennolla sodan lopulla hänet ampui alas yhdysvaltalaishävittäjä. Hanna Reitch oli elämänsä loppuun asti täydellinen natsi. Melitta von Stauffenberg oli kiinnostunut vain lentämisestä. Hänellä oli juutalaista perimää, joka vaikutti varmasti asiaan. Varjosti pahasti koko elämää. Huomatkaa hänen myöhempi sukunimensä! Melitta oli naimisissa Hitlerin murhaamista yrittäneen Claus von Stauffenbergin veljen Alexanderin kanssa. Koko von Stauffenbergin suku joutui kärsimään Claussin teosta. Ellei Melitta olisi ollut niin korvaamaton koelentotehtävissään, niin olisi hänenkin varmasti käynyt huonosti. Kumpikin ”valkyrioista” sai rautaristin ja lukuisia muita korkeita kunniamerkkejä. Sotilasarvoja heillä ei ollut, koska eivät varsinaisesti kuuluneet armeijaan, vaan työskentelivät ilmavoimien koelentokeskuksissa. Myyttisenä on jäänyt elämään väite, että Hanna Reitch olisi lennättnyt Hitlerin pakoon valtakunnankansliasta. Ennen johtajan itsemurhaa lensi Hanna kenraali von Greimin kanssa Hitlerin bunggerille kenraalin ylennystä varten Luftvaffen komentajaksi. Poistuivat sieltä kuitenkin kahdestaan ennen puna-armeijan paikalle tuloa. Oli toki 2. maailmansodassa naislentäjiä monissa armeijoissa, taistelulentäjinäkin, mutta tuskin niin merkittävän työpanoksen omalle armeijalleen antaneita kuin Hanna Reitch ja Melitta von Stauffenberg, vaikka eivät kantaneetkaan asepukua. Clare Mulleyn ei varmaankaan kirjallaan ole tarkoitus ihannoida naisten militarismia. Näiden kahden varsin poikkeuksellisen naisen mielenkiintoiset elämänvaiheet olivat kyllä yhden kirjan arvoiset. Pertti Rampanen