Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Perusmänttäläinen Jyrki Helander on ollut automies pienestä pitäen – Ensimmäinen tili irtosi kuitenkin jostain ihan muusta

Mäntän Nesteen tiloissa autohuoltamoa pitävä Jyrki Helander on varmasti tuttu suurelle osalle autoilevia kaupunkilaisia. Vuonna 1964 syntynyt Helander muistaa edelleen hyvin syntymäpäivänsä, koska hän pääsee juhlimaan sitä vain joka neljäs vuosi. Onhan niitä karkauspäivän syntyneitä toki muitakin, mutta tuskin Mänttä-Vilppulan kokoiselta paikkakunnalta heitä kovin montaa löytyy. – Minä olen perheen kuopus ja ainoa poika. Sisaria on neljä kappaletta. Asuimme puulämmitteisessä talossa, joten minä sain tarttua kirveeseen heti kun siihen kykenin. Puiden pieniminen ja niiden tuominen sisään oli minun juttuni, aloittaa Helander. Ensimmäiset palkat tavarana Hän muistaa kuinka samassa pihapiirissä asui kolme sukupolvea ja kaikki tekivät erilaisia kotitöitä kykyjensä ja voimiensa mukaan. Lehmiä ei Helandereilla enää Jyrkin aikana ollut, mutta naapurissa oli ja sieltä haettiin tinkimaitoa, ja se oli myös pikku Jyrkin hommia jo alle kouluikäisenä. – Ensimmäisen tavarapalkkani sain ollessani vähän toisella kymmenellä. Silloin ilmestyi markkinoille ensimmäiset digitaalikellot. Sain sellaisen itselleni perunamaata perkaamalla. Heti seuraavana ansaitsin itselleni nahkatakin levittämällä monta kuormaa multaa pellolle, muistelee Helander. Rukkassahalta ensimmäinen tili Kinnaskosken sahaa kutsuttiin 80-luvulla yleisesti Rukkassahaksi ja sieltä Helander löysi ensimmäisen palkallisen kesätyöpaikkansa. Aluksi hän oli lautamiehenä, mutta pääsi aika pian auttelemaan enoaan, joka oli sahalla terien teroittajana. Tässä vaiheessa nuorella miehellä oli ikää viisitoista vuotta, joten hän pääsi taittamaan työmatkat mopolla. – Vielä saman kesän aikana eno alkoi luottaa minuun niin paljon, että piti pienen loman ja sinä aikana minä vastasin terien vaihtamisesta ja teroittamisesta. Se oli aika jännittävää nuoresta pojasta. Ei koskaan tiennyt milloin ja mistä syystä terä meni vaihtoon, muistelee Helander. Hän työskenteli sahalla koko kesän ja seisokin aikana hän oli mukana tekemässä erilaisia huolto- ja korjaustöitä. Omilla käsillä tekeminen oli nuoresta lähtien luontevaa ja mukavaa, joten siitä urkeni lopulta myös ura. – Siltä kesältä jäi kyllä erityisesti mieleen yksi tapaus. Rälläköin poikki ratakiskoa, josta oltiin tekemässä uutta tukkipöytää, kun siitä lähteneet kipinät sytyttivät haalarit tuleen. Ne olivat niin väljät, etten edes huomannut niiden syttymistä. Havahduin vasta kun toinen huoltomies alkoi letkulla sammuttaa niitä ja olin vihainen kuin ampiainen ja kirosin sille, että miksi helvetissä se kasteli minut. En minä muuten, mutta haalaris palaa, totesi kaveri, kertoo Helander naama peruslukemilla. Kolmevuotinen koulutus Ensimmäistä kesätyötä seurasivat kesäpestit kaupungilla ja yhtiöllä. Sen jälkeen olikin aika aloittaa opiskelut. Ihan mikä tahansa ei kelvannut. Helander halusi tosissaan mennä ammattikouluun autonasentajalinjalle, vaikka se oli siihen aikaan ainoa kolmevuotinen linja ja lisäksi sinne oli kohtalaisen vaikea päästä. Sinne hän kuitenkin pääsi ja suoritti koulun kunnialla loppuun. Seuraavina kesinä hän teki hommia etupäässä sahalla remonttimiehenä. Autohommiin hän ei vielä päässyt, eikä siihen aikaan ollut edes harjoittelua. Heti koulun jälkeen Helander haki ja pääsi hommiin paikalliselle Essolle. Nykyään kyseisessä rakennuksessa toimii matkahuolto. – Veljekset Muteli piti silloin sitä ja se oli minun ensimmäinen virallinen työpaikkani. Siinä vilahti vuosi ja sen jälkeen oli aika lähetä armeijaan, muistelee Helander. Rippikoulu armeijassa Armeijan mies kävi luonnollisesti autojoukoissa ja siitä ajasta on jäänyt erityisesti mieleen se, kuinka hän sai kohtuullisen paljon vapautusta palveluksesta käydessään rippikoulun varusmiespalveluksen aikana. Tämä siksi, että rippileiri oli aiemmin jäänyt muilta kiireiltä käymättä. – Itse asiassa se sopi oikein hyvin sinne armeijan rutiinien sekaan, vaikka kaverit jonkin verran naljailivatkin, kun jouduimme joskus iltaisin menemään hartaustilaisuuksiin. Naljailut jäivät sittemmin aika vähiin, koska rippikoulua käyvät haettiin konfirmaatioon kesken metsäleirin ja muutenkin saimme paljon vapautuksia palvelusta, kertoo Helander. Suunnitelmat muuttuvat Armeijan jälkeen Helanderin oli tarkoitus mennä takaisin hommiin Essolle, mutta ei se ihan niin mennyt. Paikan omistaja vaihtui, eikä uutta omistajaa kiinnostanut huoltotoiminnan jatkaminen. Tästä syystä nuori mies joutui olemaan hetken aikaa työttömänä. – Läksin välittömästi kyselemään alan töitä muualta ja pääsin suurin piirtein samalta seisomalta autonasentajaksi silloiselle Finnoilin asemalle. Tämä tapahtui vuonna 1985, jatkaa Helander. Aika pian tämän jälkeen Neste osti kaikki Finnoilin asemat ja nimi vaihtui. Muutamaa vuotta myöhemmin asemat alkoivat yksi toisensa jälkeen siirtyä yksityiseen omistukseen. Yrittäjän ura urkenee Vuonna 1993 Helander osti aseman yhdessä toisen yrittäjän kanssa. Kaupassa korjaamopuolen hoito tuli Helanderille ja kauppapuoli toiselle osapuolelle. Yrittäjyyttä on nyt takana jo 27 vuotta. Tähän aikaan mahtuu paljon. – Onhan näin pitkän ajan kuluessa moni asia muuttunut, mutta moni asia on pysynyt samana. Autot ovat edelleen autoja, vaikka niiden kehitys on ollut aika huimaa. Nykyään elektroniikkaa on niin paljon, ettei mitään määrää. Toki sieltä elektroniikan takaa löytyy vielä sama vanha auto kuin aiemmin. – Myös polttonestekauppa on muuttunut. Aikoinaan myytiin myös petroolia pumpulta ja jo aikaa sitten tuli lyijytön bensiini. Paljon muutakin hauskaa ja vähemmän hauskaa matkan varrelle mahtuu. Asiakkaita on onneksi riittänyt kohtuullisen hyvin ja monet heistä ovat käyneet meillä alusta saakka, päättää Jyrki Helander.