Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Teemu Paarlahden ensiansiot kuluivat levykokoelman kartuttamiseen

Vaikka Teemu Paarlahti ei ole enää pitkään aikaan ollut pastorina Mänttä-Vilppulassa, tunnetaan hänet seudulla edelleen hyvin, lähinnä hänen kirjojensa kautta. Sairaalapastorina Tampereen keskussairaalassa työskentelevä Paarlahti asuu Mäntässä ja kulkee päivittäin omalla autolla Vilppulaan ja sieltä junalla Tampereelle. Kuinka Paarlahti tänne oikein päätyi? Siitä kertoo tämä tarina. Paarlahden opettajaperheeseen syntyi Hämeenlinnan keskussairaalassa poikalapsi lokakuussa 1963. Perhe asui siihen aikaa Janakkalan Turengissa, Aiemmin perheeseen kuului isän ja äidin lisäksi 4-vuotias tyttö. – Vanhempani olivat silloin opettajina Turengin yhteiskoulussa. Isä opetti biologiaa ja maantietoa, äiti puolestaan englantia. Siellä asuimme elämäni ensimmäiset 5 vuotta. Sen jälkeen muutimme Tampereelle, jossa vietin lopun lapsuudestani ja nuoruuteni, aloittaa Paarlahti. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Turengin ajasta ei Paarlahdella ole jäänyt mieleen sen kummempia muistoja, mutta jotain kuitenkin. Tämän hänen äitinsä on jälkeenpäin kertonut pojalleen. Perhe oli ollut juuri muuttamassa pois Turengista, ja muuttomiehet olivat juuri kantaneet pianon alas. Teemu oli kehaissut, että he kantoivat sen viiteen mieheen ja hyvin meni. – Itse asiassa taisin olla pahasti jaloissa, kertoo Paarlahti. Koulut Tampereella Koulutie alkoi 50 vuotta sitten. Koska varsinaisessa koulussa oli liikaa oppilaita, pääsi Paarlahti aivan kodin vieressä sijaitsevaan parakkikouluun. Siellä meni ensimmäinen syksy. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Perheen muutettua uuteen, isän rakentamaan omakotitaloon, jatkui koulunkäynti Koivistonkylän ala-asteella. Sen lempinimi oli Känsälä. – Silloin oli niin paljon oppilaita, että jouduttiin käymään vuorokoulua. Parina vuotena muistan olleeni päivävuorossa, joka alkoi pahimmillaan kello 12. Siinä oli omat haasteensa, muistaa Paarlahti. Hän kävi Känsälää 6 vuotta ja siirtyi sitten Nekalan norssiin, jossa hän viihtyi ylioppilaaksi asti. Vastikkeettomia kotitöitä Mitenkään kotitöillä raskautettu ei Paarlahti muista lapsena olleensa. Oma huone piti toki siivota, ja sen jälkeen, kun isä sairastui astmaan, tuli siivoamisesta entistä tärkeämpää. – Lumityöt kuuluivat minun työnkuvaani nuoresta pitäen, ja erityisesti isän sairastumisen jälkeen, kertoo Paarlahti. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kotitöistä ei Paarlahdelle maksettu, mutta jonkinlaista viikkorahaa hän muistaa saaneensa, ja extra hommista, kuten esimerkiksi autonpesusta, saattoi saada pienen korvauksen. – Sen muistan, että rahan kanssa oltiin tarkkoja, mutta sitä sai kuitenkin oikeisiin tarpeisiin. Tarve piti perustella hyvin, ja vanhemmat olivat tarkkoja siitä, että molempia lapsia kohdeltiin tasapuolisesti, selvittää Paarlahti. Kirjojen kuvittajana Kun tulee puheeksi ensimmäiset kesätyöt, on Paarlahti ensin sitä mieltä, ettei niitä tainnut juuri olla. Pian tulee kuitenkin mieleen, että hänhän oli kuvittamassa useampia isänsä tekemiä maantiedon ja biologian oppikirjoja ja sai niistä ihan kohtuullisen korvauksen. – Mitään kummempaa en muista niillä rahoilla hankkineeni. Sen sijaan on jäänyt mieleen, että koulusta saamallani stipendillä ostin jalkapallon ja käytin näin henkistä pääomaa jaloon tarkoitukseen, kertoo Paarlahti naama peruslukemilla. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Samalla muistuu mieleen, mihin suuri osa kaikista silloisista tienesteistä mahdollisesti meni. Äänilevyt ja erityisesti vinyylilevyt alkoivat kiinnostaa ja parhaimmillaan Paarlahti on omistanut niitä toista tuhatta. Cd-levyjä on liki 2 000. Musiikkia muutenkin Musiikin kuuntelun lisäksi on myös soittaminen kuulunut Paarlahden elämään 7 ikäisestä lähtien. Silloin vanhemmat nimittäin pistivät pojan puoliväkisin pianonsoiton oppiin, ja tunnollisena poikana hän jaksoi kuin jaksoikin, välillä hampaat irvessä, harjoitella klassista musiikkia, kunnes. – Rock iski minuun 13 ikäisenä. Erityisesti kaikki blues-pohjainen musiikki vei mukanaan. Silloiset hevibändit menivät, mutta mustan musiikin mestarin kiinnostivat erityisen paljon. Aika moniruokainen olen, mutta ihan mikä tahansa ei käy, selvittää Paarlahti. Pianon lisäksi hän alkoi soittaa kitaraa ja teki sitä myös muutamissa kokoonpanoissa. Muistaa hän saneensa siitä pariin otteeseen vähän rahaakin. Vaellusripari kutsui Paarlahti ei muista itsellään olleen kouluaikana mitään sen kummempia haaveita tulevasta ammatista ennen lukion loppuvaihetta. Jotain esimakua tulevasta saattoi aistia sen jälkeen, kun poika lähti mukaan Tampereen seurakuntien ensimmäiselle vaellusriparille vuonna 1978. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vaikka itse ripari käytiin leirin aika, kuului siihen kuitenkin joukko pakollisia käyntejä erilaisissa tilaisuuksissa. Siinä kävi sitten niin, että Teemu jatkoi nuortenilloissa käyntejä velvoitteiden täyttymisen jälkeenkin. – Tuli vain mieleen, että niissä oli niin mukava käydä, ettei niistä malttanut olla poiskaan. Sille tielle sitten tavallaan jäin. Vuonna 1982 kirjoitusten jälkeen pyrin ja pääsin opiskelemaan. Olisin päässyt pariinkin paikkaan, mutta päädyin kuitenkin Helsingin yliopistoon lukeman teologiaa, Myöhemmin kuvaan tuli myös valtiotieteellinen tiedekunta, kertoo Paarlahti. Teologiaa ja todellisuutta Paarlahti on varmaan harvinaisen oikeassa todetessaan, ettei ihmisillä ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, mitä kaikkea papin työ pitää sisällään. Ulos päin siitä näkyy vain hyvin pieni osa. Ei siitä ollut käsitystä hänellä itselläänkään silloin, kun hän päätti lähteä opiskelemaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Aika hyvin on jäänyt mieleen ensimmäinen papin paikka Maskussa. Menin tutustumaan paikkaan ja ajoin kaatosateessa bussilla yhden pysäkinvälin liian pitkäksi. Ensimmäinen paikka, johon seurakuntatalossa tutustuin, oli talon pannuhuone, jonne vein likomärän takkini kuivumaan, kertoo Paarlahti, ja nyt jo vähän naurattaakin. Ennen pappisvihkimystä ja ensimmäistä virkaa piti luonnollisesti tehdä myös kesätöitä ja käydä läpi pakolliset harjoittelut. Kirkollisia kesäpestejä Ensimmäiseksi kesätyöksi opiskelujen aikana löytyi Tampereen NMKYstä. Saman kesän aikana hän toimi myös ruuhka-apulaisena Tampereen koulutoimessa. Seuraavana vuonna harjoituspaikaksi valikoitui Aura, ja vuonna 1985 oli vuorossa Konnevesi, jossa Paarlahti pääsi toimittamaan elämänsä ensimmäisen jumalanpalveluksen kirkkoherran sairastuttua äkillisesti. – Seuraavat kesät ennen valmistumistani olivat Tampereella Messukylän seurakunnassa. Sen jälkeen seuraavana vuonna oli vuorossa Masku. Siihen aikaan piti vielä antaa suullisesti niin sanottu uskollisuuden vala, kertoo Paarlahti. Pastori Paarlahti muistelee Maskun vuosia Paarlahti muistelee lämmöllä. Hänen esimiehensä perehdytti nuoren pastorin perinpohjaisesti kaikkiin tehtäviin. Siellä Paarlahti viihtyi vuoteen 1991 saakka. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Maskussa syntyi perheen ensimmäinen lapsi. Niihin aikoihin mahtuu pastoraalitutkinto, joka on edellytys vakinaisiin virkoihin. – Tuli mieleen hakea kappalaisen virkaa, ja kun sellainen tuli avoimeksi Vilppulassa, päätin hakea sitä ja sain sen. Yksi syy näille seuduille muuttoon oli se, että täällä isovanhemmat olivat huomattavasti lähempänä kuin Maskussa asuessa. Joulukuussa 1991 aloitin Vilppulan kappalaisena, toteaa Paarlahti. Nyt eletään vuotta 2020, ja siitä, kun Teemu Paarlahti perheineen muutti nykyiseen Mänttä-Vilppulaan, on kulunut pian 30 vuotta. Siihen aikaan mahtuu paljon, mutta sen kertominen vaatisi toisen jutun. Katso lisää kuvia tästä: