Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Browderin ja Venäjän taistelu – Peräänantamaton ja taitava työ toi Magnitski-pakotelain

Viime aikoina olen tullut harhautuneeksi taloustieteen teorioihin ja käytäntöihin. Joululahjaksi sain taloustieteen nobelisti Daniel Kahnemanin kirjan; Thinking, fast and slow (Farrar, Straus and Giroux, 2011, 499 sivua). Kahnemanin ja Vernon Smithin kehittämän prospect-teorian mukaan sijoittajat tekevät päätöksiä vallitsevan odotetun hyödyn teorian sijaan heuristististen prosessien (esimerkiksi yrityksen ja erehdyksen) kautta – eikä niinkään rationaalisten prosessien avulla, arvioimalla ennemmin voittoja ja tappioita mahdollisen lopputuloksen sijaan. Käytäntöihin olen tutustunut Richard Sakwan kirjasta Tapaus Hodorkovski (Minervakustannus, 2014, 371 sivua) ja investointipankkiiri Bill Browderin kirjasta Red Notice, kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi ( WSOY, 2015, 362 sivua) Samoin kuin oligarkki Hodorkovskin tapaus, järkytti Browder syvästi oikeusvaltion kansalaista. Tapahtumat ajoittuvat Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin, jolloin venäläiset oligarkit kahmivat valtion omaisuutta enemmän ja vähemmän laittomin ja kyseenalaisin keinoin. Niin myös mahdollisuudet haistanut yhdysvaltalainen sijoittaja Browder perusti Venäjälle investointipankin vuonna 1996. Kupongeilla jaettiin valtion omaisuutta Browder oivalsi oligarkkien tavoin, että Venäjä oli markkinatalouteen siirtymiseksi päättänyt antaa suurimman osan valtion omaisuudesta kansalle niin sanotulla kuponkiyksityistämisellä, eli jakamalla jokaiselle kansalaiselle yksityistämiskupongin, jolla kansa sai yhteensä noin 30 prosenttia melkein kaikista venäläisistä yrityksistä. Koska kuka tahansa saattoi pilkkahinnalla ostaa näitä kuponkeja välittäjiltä, oligarkit ostivat niitä määrättömästi. Sen sijaan, että 150 miljoonaa venäläistä olisi jakanut joukkoyksityistämisen hedelmät, loppujen lopuksi 22 oligarkkia omisti 39 prosenttia maan kansantaloudesta. Lyhyessä ajassa vuoteen 1997 mennessä Browder oli Venäjän suurin ulkomainen sijoittaja ja hänen 25 000 dollarin salkkunsa paisui 718 prosenttiin ja vuoteen 2003 mennessä erilaisten vaiheiden jälkeen 1200 prosenttiin. Karkoitettiin Venäjälle Sitten alkoivat eräiden oligarkkien mukaan lukien Browderin vaikeudet. Ensin eräs venäläinen oligarkki yritti tuhota länsimaisen pankkiirin muun muassa laittomalla osakekeinottelulla. Venäläinen oligarkki Hodorkovski pidätettiin, koska hän sekaantui politiikkaan, mitä Putin ei sietänyt. Arvopaperimarkkinaviranomaisten puuttuminen pelasti Browder, mutta herätti hänet tutkimaan tarkemmin maan markkinoita. Hänelle paljastui muun muassa Gazprom-kaasuyhtiön kaasukenttien pilkkominen osiin pilkkahinnalla yhtiön johtaville henkilöille ja heidän sukulaisilleen. Vuonna 2005 Browder yllättäen karkotettiin Venäjältä. Vuonna 2007 parikymmentä Venäjän poliisiviranomaista iski hänen toimistoonsa tekaistun etsintäluvan ja keksityn veronkiertoepäilyn turvin – vaikka kirjanpidossa oli todisteet maksetuista veroista, ja pieksivät etsintää vastustavan yhtiön avustavan lakimiehen. Taistelu alkaa Mutta Browder aloitti taistelun ja palkkasi parhaan venäläisen verolakimiehen Sergei Magnitskin tutkimaan virkamiesten toimintaa. Seuraavaksi tapahtuivat yleisesti tunnetut yritysvaltaukset, joissa korruptoituneet poliisit tekaisivat syytteitä, korruptoituneet tuomarit hyväksyivät omaisuuden anastamiset ja muut gangsterit vahingoittivat vastaan asettuvia. Loppujen lopuksi peräänantamaton asianajaja Magnitski teki Venäjän viranomaisille tutkintapyynnön viranomaisten petosrikoksista ynnä muista kiistämättömien todisteiden kera. Seurauksena oli Magnitskin pidättäminen ja vaatimus tutkintapyynnön peruuttamisesta. Kun näin ei tapahtunut, Magnitskin joutui vuonna 2009 virumaan kuukausia tutkintavankeudessa hirvittävissä oloissa, vailla terveydenhoitoa ja epäillyn oikeuksia. Tutkijoina toimivat samat ministeriön korkeat virkamiehet, joita Magnitskin tutkintapyyntö koski. Lopulta hän kuoli eristyssellissä, missä 8 vartijaa pahoinpiteli hänet hengiltä. Julkisuuskampanja avuksi Browder aloitti valtavan julkisuuskampanjan Venäjän viranomaisten rikosten paljastamiseksi mediassa, youtubessa ynnä muissa sellaisissa, ja sukkuloimalla Yhdysvaltain korkeimpien virkamiesten ja poliitikkojen kanssa. Samalla hän ryhmineen paljasti, että Magnitskin jutun kahden korkea-arvoisen päätutkijan – majurin ja everstiluutnantin lähiomaiset omistivat jopa yli miljoonan dollarin arvosta kiinteistöjä Venäjällä ja muualla, kalliita autoja, ynnä muuta. Loppujen lopuksi vuonna 2013 Browderin peräänantamattoman ja taitavan työn tuloksena Yhdysvaltain senaatti vahvisti niin sanotun Magnitski-pakotelain, jolla rikoksiin sekaantuneitten venäläisten viranomaisten varat jäädytettiin ja ulkomaille matkustaminen estettiin. Samoin vuonna 2014 Euroopan parlamentti äänesti yksimielisesti pakotteista, jotka koskivat 32 Magnitski-juttuun sekaantunutta venäläistä. Kiistämätöntä näyttää myös olevan, että Putin on – ellei kanssarikollinen, niin ainakin rikollisten suojelija – kiistämällä rikokset ja tekemällä vastahyökkäyksen allekirjoittamalla orpolait, joilla venäläisten orpolasten adoptointi ulkomaille estettiin. On edelleen ajankohtainen erään venäläisen intelligentin lausahdus -90 luvulta; "Kun venäläisiä on 50 vuotta kohdeltu kuin koiria, heistä on tullut koiria". Marxilaisuuden hedelmistä Venäjä kärsii vielä pitkään. Mutta onhan täällä Suomessakin ministeri, joka ihannoi marxilaisuutta! Marx on todennut: "Väkivalta toimii lapsenpäästäjän asemassa niissä vanhoissa yhteiskunnissa, jotka pitävät sisällään jotakin uutta". Markku Leppänen