Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Teatteriarvio: Talo huojuu, hajoaa - selviääkö kaikesta, jos vain rakastaa?

Mäntän Uuden Teatterin (MUT) uusin näytelmä Huojuva talo on Maria Jotunin (1880-1943) samannimiseen romaaniin perustuva näytelmä, joka kertoo Eero ja Lea Markun avioliittohelvetistä. Näytelmäsovituksen on tehnyt Heidi Tola. Tarinan alussa hurmaava Eero ( Pertti Heinonen ) saa itsenäisen Lean ( Helga Jämsä ) menemään kanssaan naimisiin. Ei mene kauaakaan, kun Eeron narsistinen ja arvaamaton luonne tulee esiin ja raivokohtaukset milloin mistäkin alkavat. Kaaoksen keskellä Lea rakastaa ja ymmärtää miestään ottamalla vastaan tämän laukomat selkkaukset, joihin alkaa uskomaan itsekin. - Minä olen huono, mutta minulla on sydän, Lea sanoittaa ajatuksensa. Tunnelma on koko ajan pahaenteinen, ja tilanteet muuttuvat vaarallisiksi silmänräpäyksessä. Kuinka paljon pahaa tulee kestää, jos on olemassa hyviäkin hetkiä? Selviäähän kuitenkin kaikesta, jos vain rakastaa tarpeeksi? Voiko toisen parantaa rakastamalla? Maria Telénin varma ohjaus saa hahmojen ja kohtausten voimat täysiin mittoihinsa. Myös näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin. Helga Jämsä tekee uskottavan ja kokonaisvaltaisen roolisuorituksen lapsuuden traumoja mukanaan kantavana Leana, joka tekee kaikkensa muiden hyvinvoinnin eteen itsensä unohtaen. Pertti Heinonen tekee vakuuttavan ja erittäin vahvan roolin narsistisena ja hyväksikäyttävänä, arvaamattomana Eerona. Laura Kytömäki loistaa yksilön voimaa liputtavana Toinina, joka yrittää saada Lea-siskonsa silmät aukeamaan ja tämän lähtemään myrkyllisestä avioliitosta. Laura Aronen eläytyy koskettavasti perheen lapsen, Pojun rooliin. Pojulla ei ole paljoa repliikkejä, mutta hänen voimansa on juuri hiljaisuudessa – ja silloin kun hän puhuu, hän yrittää saada äitinsä tajuamaan heidän oma parhaansa. Kohtausten väliset siirtymät toimivat sujuvasti, eikä katsoja niitä pahemmin edes ajattele, vaan pysyy sisällä tarinassa. Valojen eri sävyt ja äänitehosteet vahvistavat kohtauksia. Lavasteiden ikkunaan heijastuva kattolamppu heiluu, mikä on älykäs yksityiskohta ja antaa vaikutelman huojuvasta talosta. Lavasteet ja puvustus henkivät 1900-luvun alkua. Näytelmä on kokonaisuudessaan onnistunut. Jos tämän näytelmän tarkoitus on saada katsoja ajattelemaan ja tuntemaan, täyttää tämä tarkoituksensa. Huojuva talo kouraisee syvältä, ja katsoja kävelee salista ulos jälki mukanaan.