Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Metallimiehestä kuoriutuu iltaisin ja viikonloppuisin trubaduuri Leiska – Mies, kitara ja hattu on tuttu näky markkinoilla ja hirvipeijaisissa

Kuoreveden Hallissa on työpäivä päätöksessä. Metallimies Markku Leiniö , 61, on vaihtanut haalarit ruutupaitaan ja lierihattuun. Käsissä on Martin. Se on kitara, jollaisella Elvis Presleykin soitti. –  En ole Elvis-fani, mutta soitin on hyvä, hymyilee trubaduuri Leiska ja näppäilee ilmoille kirkkaan soinnun. Kun Leiska ottaa puhelun tutuille, esittely kuuluu: se on Leiska, moro. Syntymäkaupunki Tampereen murre on tallessa, vaikka mies on hivuttautunut Mansesta vähitellen kohti Keski-Suomea. Nyt hän asuu Kuoreveden Mimminkaarella ja työskentelee Rempsun Metallilla. – Musiikki on harrastus, joka on kulkenut matkassani siitä asti, kun sain 10-vuotiaana oman kitaran. Ensin hän ainoastaan soitteli, mutta kymmenisen vuotta sitten Leiska päätti avata myös äänensä. Kokoonpano mies, kitara ja hattu on nähty siitä lähtien markkinoilla, Kaustisilla ja hirvipeijaisilla. – Ihmiset haluavat kuulla elävääkin musiikkia. Se on vastapainoa radiokanavien yksitoikkoiselle tarjonnalle. Tarinoita elävästä elämästä Trubaduuri Leiskan repertoaari käsittää noin 70 biisiä. Välillä hän opettelee uusia lauluja ja heittää vanhoja jäähylle. Laulujen kieli on suomi eli kieli, jota kaikki ymmärtävät. Leiskan laulut ovat melodisia tarinanpätkiä elävästä elämästä. Usein ne ovat vanhoja balladeja uusina sovituksina kuten Isoisän olkihattu . Mutta joukkoon mahtuu myös omaa tuotantoa. Sellainen on vaikkapa Ei syytä huoleen , mikä syntyi työttömyysjakson tunnelmissa. Soittotilanteessa muusikko aistii, mitä yleisö haluaa kuunnella. – Tavoitteeni on tehdä reipasta ja rentoa musiikkia elämän tapahtumista ja kohtaamisista. Tuntuu mukavalle, kun joku pysähtyy oikeasti kuuntelemaan. Nuorena Leiska kävi muutaman kerran kitaratunnilla, mutta pääosin soitto on itse opittua. Nuotit hän toki tuntee, mutta enimmäkseen hän soittelee korvakuulolta. – Omaa lempimusiikkiani on blues ja yleensäkin kitaravetoinen musa. Biisien teko kutkuttelee häntä yhä enemmän. – Eläkkeeseen on vielä muutama vuosi, ehkä sitten syntyy vielä enemmän musiikkia, hän pohtii. Juttu jatkuu videon jälkeen. Hätätapauksessa vaikka tanssit Markku Leiniö soittelee kitaran ohella mandoliinia ja lusikoita. – Haitariakin tekisi mieli opetella soittamaan, kun vain ehtisi. Lampisen Katja on kyllä luvannut opettaa. Balladien ja bluesin lisäksi hänen lempimusaansa on siis kansanmusiikki. Hän on soittanut Kuoreveden Kuorehisissa ja Soimannien kevätsoitoissakin hän on mukana. – Trubaduurikeikat teen yleensä yksin, ja joskus on rumpali mukana. Hätätapauksessa säestän vaikka tanssit, lupaa Leiska. Kun kulut vähennetään, taloudellisesti soittokeikat ovat hänelle plusmiinus nolla. Soittajalle soppaa on harrastajamuusikolle aivan tosi sanonta. – Hirvipeijaisten aikaan tulikin syötyä aika paljon hirvikeittoa. Kesä tulossa kotvan päästä. Silloin Leiskan voi tavata ainakin lähiseutujen kesätoreilla.