Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Me haluaisimme tavata Jeesuksen

Radion aamuhartauksissa on talven ja kevään mittaan kuultu tiistaiaamuisin Raamatun sivuhenkilöistä. Ehkä siksi kiinnitin huomioni myös tulevan sunnuntain, palmusunnuntain evankeliumissa sen sivuhenkilöihin. He olivat kreikkalaisia, jotka sanoivat Filippukselle: ”Me tahtoisimme tavata Jeesuksen”. Ihan tuosta noin vain. Tarina ei kerro, tapasivatko he. Minäkin haluaisin tavata Jeesuksen, ihan kasvoista kasvoihin. Ja kyllähän minä hänet tapaankin. Tosin en välttämättä ihan siten, kuin ajattelin. Enkä tapaa häntä vain historian kiinnostavana henkilönä, vaan kohtaan Kristuksen. Kohtaan hänet päivittäin, jos en sulje silmiäni; joka kerta, kun katson lähimmäiseeni ja näen hänen kärsivän, tai kun näen jonkun jäävän syrjään, jäävän ilman ihmisarvoa tai -oikeuksia. Ja silloin, kun maailmassa on mitä tahansa epäoikeudenmukaisuutta. Näissä kohtaamisissa minä jään usein sanattomaksi. Mutta hän sanoo: ”Kaiken sen, minkä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Hyvän tai pahan, oikean tai väärän. Liian usein joudun näissä kohtaamisissa kääntämään katseeni maahan, häpeämään. Olen valinnut liian usein sen pahan ja väärän. Mutta kohtaan Kristuksen myös silloin, kun joudun kääntämään katseeni maahan. Hän tulee vierelle. Potkiskelemme maata hetken hiljaa, yhdessä. Kunnes hän tarttuu leukaani, nostaa katseeni. Näen peilin ja siinä itseni, sisimpäni. Omaan sisimpään katsominen on pelottavaa, niin on paljon synkkää ja pimeää. Puistelemme kumpikin päätämme, ehkä itkemmekin yhdessä. Lopulta hän kääntää minut katsomaan itseään. Ja häneen katsoessani tiedän, että saan anteeksi. Että saan aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Joka päivä. Myös joka kerta, kun kohtaan lähimmäiseni. Suvimarja Rannankari-Norjanen Palvelupäällikkö Suomen Lähetysseura