Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Vilppulan ja Suomen historia kietoutuvat Tauno Mäkelän maalaustaiteeseen

Elämänmäessä kananjalostustilallaan pitkän uran tehnyt vilppulalainen Tauno Mäkelä on jo parikymmentä vuotta asunut Vilppulan keskustassa kunnostamassaan apteekin talossa. Ympäristönvaihdos jo viitoitti tietä taiteelle, mutta vasta 2016 luonto ja paikallishistoria innostivat hänet kokeilemaan, miltä maalaustaide tuntuisi. –Maalausvälineet sain lahjaksi ja heittäydyin aiheeseen. Ensimmäinen työni on kuva meidän Mäkirannasta. Kyllä se on tuolla gallerian seinällä, mutta ei se helpolla tullut. Aloitin ja lopetin sitä muutamaan kertaan, ja näytti siltä, ettei siitä tule mitään. Sitten vävy lupasi maksaa taulusta tonnin, ja johan sillä hinnalla aloitteleva taiteilija kummasti virkistyi. Kun vielä vaimo matkusti viikoksi Helsinkiin, lopulta viimeistelin työn ennen hänen paluutaan, Mäkelä muistelee tuoreehkon taideuransa alkua. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mäkelän työtilat ja taidegalleria sijaitsevat kodin alakerrassa. Taiteilijalla ei ole pitkä matka työhuoneelleen. –Tänne mahtuu, ja minulla on hyvin tilaa uppoutua maalaamiseen. En edes harkinnut muuta vaihtoehtoa. Suojaan pöydän isolla muoviliinalla, kun vaimo aina varoittaa, ettei saa sotkea, ja vaatteetkin pitää olla samat, etteivät muut vetimet sotkeudu. Ja oikeassahan hän on, se tahtoo päivän aikana väri levitä sormiin ja joka puolelle, Mäkelä esittelee läiskikästä hihaansa. Mäkelä kokee, että maalaamiseen on paneuduttava, sitä ei voi tehdä puolinaisesti keskittymättä. –Tahtoo välillä unohtua lähtökin johonkin tilaisuuteen, kun innostun. Ajatukset ovat täydellisesti kiinni maalaamisessa, kun siihen ryhdyn. Kyllä se vaatii keskittymistä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Luovat kaudet Mäkelällä ovat yleensä kevät ja syksy. Kiireisen miehen on jaettava aikansa vuodenaikojen mukaan. –Kesäisin en niinkään maalaa, kun silloin on niin paljon muuta tekemistä. Ehkä silloin tulee poimituksi talteen uusia ideoita. Maalaan paljon luontoa ja rakennuksia ja kaikkea, mikä liittyy Vilppulan tai Suomen tai sukuni historiaan, ja Mäntän tietysti. Arvostan G. A. Serlachiuksen muiston erittäin korkealle, kun hänen ansionsa tämän alueen hyvälle kehitykselle on niin suuri. Ja Mannerheiminkin olen kohdannut, kun olin kuusivuotias ja täällä paljastettiin kansalaissodan muistomerkki 10. heinäkuuta 1938. Mäkelä pyrkii töissään realistisuuteen, siihen, että ne olisivat todenmukaisia ja kohteet pystyisi tunnistamaan, ja ne olisivat ymmärrettäviä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vaikka Mäkelä aloitti oman taiteilijauransa vasta hiljattain, hän on pitkän linjan taiteenystävä ja keräilijä. Seinillä riippuu tunnettujen ja vähän tuntemattomienkin taiteilijoiden luontoaiheisia töitä. –Lapin-reissuillani olen hankkinut pohjoisen taiteilijoiden maisematöitä. Veli Koljonen sanoi minulle kerran, että maalarille täytyy tulla inspiraatio. Kuvan täytyy näkyä silmissä tai se pitää hahmotella paperille. Että ei voi lähteä kuin ojankaivuuseen, vaan täytyy olla näky siitä, mitä alkaa tehdä. Värejä Mäkelän kotistudiossa on joka lähtöön. Hän maalaa yksinomaan akryylitöitä. –Tässä nyt on perusvärit esillä, mutta teen paljon sekoituksia, jotta saan esiin juuri oikean sävyn. Vaikea sanoa, kuinka kauan maalipurkki kestää, mutta ehkä sillä tahdilla, jolla minä teen, ostan uusia kerran vuodessa. Akryylimaaleista tykkään kovasti, muita en käytäkään. Ne ovat kivoja, kun ovat vesiohenteisia, ja pensselit voi pestä vedellä, eikä niistä tule hajua. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Olen käynyt yhdellä taidekurssilla, mutta ulkopuolisen opin saanti on ollut vähäistä. Enempi olen harjoittanut itseopiskelua ja kokeilua. Ehkä kurssilla voisi olla hyvä käydä mutta säännöllisen aikataulun sovittaminen kaikkeen muuhun elämään on sellainen haaste, että on helpompi siirtyä maalaustelineen ääreen sitten niinä aikoina kuin se on mahdollista. Nytkin reissaan Leville monta kertaa kesässä, kun meille rakennetaan sinne uusia igluja, että maalaamiseen tulee tosiaan pakostakin taukoja. Mäntän Taideseuran jäsenyyttä Mäkelä ei pidä turhana. Yhteydet taidepiireihin ovat arvokkaita. –Liityin toimintaan, vaikken niin aktiivinen jäsen olekaan. Taulujani olen sitä kautta saanut näyttelyihin ja kollegoilta kysymyksiini tärkeitä vastauksia ja neuvoja. Pidämme yhteyttä, ja seuran sihteerin kanssa ollaan välillä keskusteltu. Kaikilla kontakteilla on ollut myönteistä vaikutusta. Taiteen kautta elannon saamista Mäkelä pitää haasteellisena Suomessa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Se on erittäin vaikeaa. Olen koettanut tehdä taidekauppaa muiden teoksilla ja joskus omillanikin, mutta suomalaiset eivät niinkään osta taidetta kuin käyvät näyttelyissä katsomassa. Taiteen paloa ei kuitenkaan kukaan taiteilija pääse pakoon. Sydämen näky vain pitää vapauttaa kankaalle. Minun tauluni kertovat aika usein jonkin tarinan. – Näyttelytöitäni voi käydä katsomass a KMV-lehd en käytävässä. Sitten olen tehnyt tienvarsimainoksen Vilppula-Seuran kesäteatterille, jota esitetään Kaunismäen ladossa. Teos löytyy Uittosalmen tienhaarasta Pohjaslahdelle päin. Ja täällä minun galleriatilassani voi kyllä tulla käymään, kun vain sopii etukäteen, Mäkelä toivottelee.