Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Helsinkiläinen Josefina tunnelmoi Vehkaniemen kesässä

Kivinavetan hämyssä puheensorina hiljenee, kun parrasvaloihin nousee kitaransa kanssa Josefina , Helsingin Pop-jazz-konservatorion 15-vuotias lupaus suomalaiselle musiikkimaailmalle. –Kiitos. Tosi hienoa, kun olette tulleet. Olen valinnut illan ensimmäiselle puoliskolle lauluja, jotka puhuttelevat minua. Väliajan jälkeen on vuorossa omia biisejäni. Soinnukas nuori ääni täyttää vanhan karjasuojan, jossa eilinen ja huominen kietoutuvat balladien säveliin. Josefina Inkiläinen näppäilee kitaraansa varmoin ottein ja uppoutuu hetkeen. –Olen laulanut pienestä pitäen ja viisivuotiaana aloitin haitarin soiton. Myöhemmin opettelin soittamaan kitaraa ja aloitin laulutunnit. Ala-asteella aloin tehdä omaa musiikkia ja kuudennella luokalla esitin ensimmäisen kerran oman kappaleeni. Siitä asti olen tehnyt omaa musiikkia, Josefina kertoo. Josefina on ehtinyt opiskella jo useammissa opinahjoissa. –Nyt opiskelen Pop-jazzissa ja yhdessä toisessa helsinkiläisessä musiikkiopistossa. Pääaineeni on laulu, mutta soittotuntejakin otan. Syksyllä menen Sibelius-lukioon. Voihan se kaikki kuulostaa vaativalta, mutta ei se tunnu siltä. Olen ala-asteelta lähtien ollut musiikkiluokalla, ja sitä kouliintuu. Vaikka meidän perheessä ei muilla ole musiikkitaustaa, minua on aina kannustettu musiikkiharrastuksessani. Ovat olleet tukenani ja tsempanneet, siitä iso kiitos. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Opettajia Josefinan musiikilliseen maailmaan on myös mahtunut monta. –Se on vahvuus. Jokainen on erilainen ja opettaa eri tavalla. Nyt minulla on kaksi yksityistä lauluopettajaa, ja se antaa enemmän. Kun harrastin haitaria, siinä oli tosi tiukka opettaja. Hän korjasi pienimmätkin virheeni, ja siitä minulle on jäänyt se, että pitää tehdä kunnolla. Vaikeiden asioiden läpi pitää taistella, kesken ei saa jättää. Sen verran Josefina on pyörinyt musiikkipiireissä, että siellä alkaa olla ystäviä. Jalat maassa pitävä muusikko ei kuitenkaan voi olla haaveilematta musiikista ammattina. –Olisihan se hienoa, jos voisi omalla musiikilla ja omilla biiseillä elää. Päästä esiintymään, saamaan kokemusta ja tekemään itse ja vielä tienaamaankin. Siitä olen haaveillut lapsuudesta saakka. Minulla on musiikkipiireissä kannustavia ihmisiä, ja he ovat tosi tärkeitä elämässäni. Monen kanssa ollaan tuttuja musiikkiluokalta lähtien, ja heidän kanssaan pystyy tekemään musiikkia. Ennen kaikkea musiikkiluokalta on säilynyt upeita ystäviä. –Ajattelen, että sitä vain täytyy uskoa siihen, mitä haluaa tehdä, ja omiin unelmiinsa. Vaikka tulisi vaikeita hetkiä ja ihmisiä, kun antaa mennä, niin se vie tosi pitkälle. Eihän kaikki aina mene täydellisesti, mutta ei siihen kaadu. Kun kaikkensa antaa, se riittää. Tätä minä rakastan riippumatta muiden mielipiteistä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Josefinan juuret ulottuvat hänen isänsä Jouni Inkiläisen kautta Mänttään. –Täällä olen syntynyt ja kasvanut. Meillä on sukua Mäntässä ja kesämökki Vehkaniemen lähellä. Josefinalla oli ensimmäinen julkinen keikka täällä Vehkaniemen Kivinavetassa viime syyskuussa. Sitä voi muistella lämmöllä myöhemmin, jos musiikista tulee hänelle ammatti, Jouni Inkiläinen myhäilee. Josefinaa voi seurata Instagramissa.