Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Jute Vapaavuori on löytänyt tasapainon syyllisyyden ja sovituksen välillä - Vilppulasta vapautuu sisäisesti uudistunut mies

Kaikki olisi voinut mennä toisin mutta niin ei käynyt. Tampereen alamaailmassa toiminut Jute Vapaavuori istuu nyt viidettä pitkää tuomiotaan, tällä kertaa Vilppulan avovankilassa ja pohtii, miten tähän pisteeseen on tultu. – Kaikki sai alkunsa siitä, kun olin 15 ja äiti kuoli. Se oli kova paikka koko meidän perheelle, ja oma elämäni meni sotkuun. Etsin helppoa rahaa, ja sitä sai huumausainekaupalla. – Maistoin amfetamiinia ensimmäisen kerran, kun olin 30, ja siitä se lähti. Oman käytön myötä kuvioihin tulivat mukaan isot rikokset, Vapaavuori tilittää. Jossain vaiheessa Vapaavuori joutui sairaalaan. Hoitojaksoa kesti vuoden. – Tulot loppuivat, ja ajattelin, että tämä oli minun valintani. Alamäki oli tosi nopea ja jyrkkä, ja olin koukuttunut pahasti. Käytin kaksi vuotta päivittäin ja painoin 71 kiloa. Olin aivan loppu. Ensimmäisen tuomion jälkeen elämäni muuttui. Jouduin vankilaan 1999. Ei mitään pysyvää Vapaavuoren kaikki tuomiot ovat tulleet törkeistä huumausainerikoksista. – En ole tienannut mitään pysyvää, kaikki on mennyt kädestä suuhun. Hetkellisesti ehkä sitä rahaa oli, mutta rikosten myötä velkataakka kasvoi, ja se, mitä ulosotolta nykyään jää, menee perheestä huolehtimiseen. Olen käynyt tosi syvällä, ja on ihme, että olen päässyt sieltä tähänkään pisteeseen. Vankeusrangaistuksia ja kissa-hiiri-leikkiä poliisin kanssa Vapaavuori on käynyt jo 15 vuotta. – Eihän siinä ole ollut mitään epäselvää, kun olen niin merkitty mies. Aina on ollut tiedossa, koska vapaudun, ja tekemisiäni on seurattu. Mutta kun on jäänyt paitsi koulutusta ja ammattia, sitä koettaa ottaa kiinni sen taloudellisen puolen. – Rahalla hyväksytään joka paikkaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos kaikki eläisivät niin kuin minä olen elänyt, yhteiskunta ei toimisi. Varmaan kaikki vankilat ja putkat ovat tulleet tutuiksi akselilla Jyväskylä–Pasila. Rikollinen elämäntapa kuluttaa Vapaavuoren mukaan itsetuntoa. Jossain vaiheessa rikollinen sortuu omaan näppäryyteensä. –  Mitä kusipäisempi on, sitä enemmän pärjää. Pitää olla ääretön ahneus. Kun vanki vapautuu, hän alkaa heti miettiä, mitä seuraavaksi. Minulla se on usein alkanut siitä, että alan ensimmäisenä tehdä huumekauppaa. – Ja kun en ole kestänyt tehdä sitä selvin päin, olen alkanut käyttää itsekin. En taida tietää kauhean monta huumekauppiasta, jolla ei olisi samaa ongelmaa. – Tämä viimeisin tuomio tuli helpotuksena. Siitä maailmasta ei ole yksinkertaista päästä pois, kun on jäänyt niin paljon jälkeen oman ikäluokan ihmisistä. Kuvaavaa on, että vasta Vilppulassa opin käyttämään älykännykkää. – Tietokonekurssikin, jolle pääsin, taisi olla lajinsa viimeisiä alkeiskursseja. Hakemukseen kirjoitin, että olisi kerrankin kiva katsoa, mitä niillä koneilla oikeasti tehdään, eikä aina vain juosta masiina kainalossa pakoon. Kohti työelämää Tällä hetkellä Vapaavuori käy päivätöissä Via Dian rakennusprojekteissa Tampereella. Avovankila seuraa hänen liikkeitään jalkapannan avulla. – Työjuttu alkoi jo Kylmäkoskella, kun menin maalaushommiin. Tajusin, että tätähän minä osaan tehdä, ja ajattelin, että miksi en rupeaisi tekemään töitä. Työnjohtaja mahdollisti asian, koska luotti minuun. Ja Mäntässä sain opiskella ammattitutkinnon, koska rehtori ja opettajat luottivat minuun. Kun vapaudun, olen menossa työelämään. Vilppulan vankilasta Vapaavuorella on pelkkää hyvää sanottavana. – Tämä talo on luvannut senkin, että saan luoda suhdetta lapsiini ja lastenlapsiini. Vankeuden aikana syntynyt parivuotias kuopukseni on voinut viettää täällä luonani aikaa. Vapaavuori toivoo, että saisi vanhat velat maksettua ja pääsisi velkasaneeraukseen mahdollisimman pian vapautumisen jälkeen. – Verollista työtä en ole tehnyt viimeiseen 25 vuoteen. Haluan työhön, että saisin nimeni kuntoon ja eläkettä alkaisi kertyä. Haluan tuoda esiin näitä asioita, että jollain muullakin vangilla voisi tulla mahdollisuus päästä työelämään. Rikoksia vai Raamattua Muutama vuosi sitten Vapaavuori sattui kysymään kysymyksen, mikä muutti hänen elämänsä. – Kaveri opiskeli teologiaa Isossa Kirjassa, ja halusin tietää, oliko se vaikeaa. Hän vastasi, että ”ei ole, mutta sinulle se voi olla”. No, sitähän piti lähteä kokeilemaan. Kun luin tuhansia sivuja opiskeluaineistoa, tuli vaihe, jossa piti ratkaista, että lopetan joko rikokset tai raamattukoulun. Vapaavuori kokee, että ensimmäistä kertaa elämässä asiat ovat menneet järkevästi. – Tällä hetkellä minulla on rauha. Se on avain tähän uuteen juttuun. Helppoa ei ole, sillä syyllisyys on läsnä, mutta tiedän myös, että olen saanut paljon anteeksi. Asiat pitää sovittaa itsensä kanssa, se on lähtökohta, ja sitten sovittaa ne läheistensä kanssa. Olen ollut pois heidän elämästään, ja he ovat tunteneet häpeää tekojeni takia. Joulukuussa Vilppulan vankilasta astuu vapauteen mies, joka on tuomionsa istunut ja tekonsa sovittanut. Mutta ennen kaikkea mies, joka on sisäisesti vapaa.