Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Syntyi luottamus urheilijan ja valmentajan välillä

Vilppulan Veikkojen urheilukouluun Santeri Tukia meni jo reippaasti alle kouluikäisenä. Sen lisäksi hän harrasti lapsena muitakin urheilulajeja. Yläasteikäisenä yleisurheilusta tuli ykköslaji ja muut harrastukset jäivät. Urheilijana Tukialla oli lahjakkuutta ja monipuolinen liikkuminen lapsesta lähtien antoi hyvät lähtökohdat urheilijana kehittymiselle. Urheilija – Olin urheilijana päämäärätietoinen ja kilpailuhenkinen. Toisaalta en yleensä ottanut turhia paineita, vaikka kilpailuja tietysti jännitin, muistelee Santeri Tukia, 29. Hän muistaa Erkki Lehtomäen olleen valmentajana rauhallinen ja läsnä oleva, ihmisenä tasapainoinen ja harkitseva. Erkki pystyi ottamaan päivän fiiliksen huomioon ja soveltamaan harjoitusohjelmia tilanteen mukaan. Tukia ei muista, että Erkki kertaakaan olisi korottanut ääntään. – Kyllä hän osasi persuuksillekin potkia, jos urheilijan päivän into ei ollut ihan huipussaan, kertoo Tukia. Hän uskoo, että heidän yli kymmenen vuoden valmennussuhteessaan paljon asioita tehtiin oikein, koska kehitystä tapahtui. – Urheilu toi minulle paljon kokemuksia. Onnistumisia ja myös pettymyksiä, joita en muuten olisi kokenut. Monia ihmisiä, joita en olisi ilman urheilua tavannut, kertoo Tukia. Urheilusta hän oppi, että pitkäjänteinen ja määrätietoinen työ tuottaa tuloksia, myös muualla kuin urheilussa. Valmentaja Erkki Lehtomäki, 63, muistelee, että oli 19-vuotias juoksija, kun Aarno Jokinen , joka veti seuran yleisurheilua, kysyi Lehtomäen kiinnostusta valmentajakursseille. Vilppulan Veikkoihin piti saada valmentajia. – Lupasin lähteä. Pointtina siinä oli tietysti myös se, että saisin siitä tietoa omaakin harjoittelua varten, kertoo Lehtomäki. 1990-luvun puolivälissä, silloinen urheilukoulun vetäjä Leena Ekola kysyi Lehtomäkeä urheilukoulujen vetäjäksi. Paavo Väyrysen tapaan, yön yli nukuttuaan Lehtomäki päätti lähteä mukaan ja on sillä tiellä edelleen. 12–13-vuotiaalle Santeri Tukialle Lehtomäki teki ensimmäiset harjoitusohjelmat ja alettiin pitää harjoituspäiväkirjaa. Lehtomäki kertoo, että urheilijana Santeri oli määrätietoinen, nuorempana piti perustella, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla. Myöhemmin ei paljon perusteluja kaivattu, oli syntynyt luottamus urheilijan ja valmentajan välillä. Keskittyminen kilpailuihin urheilijalla oli hyvä, mutta kilpailujen ulkopuolella hän oli sosiaalinen luonne. Valmentaja kokee, että Santerin parhaita ominaisuuksia urheilijana olivat luontainen nopeus, rentous ja tarvittaessa sitkeys. Urheilu-uralla Santerilta onnistui lähes kaikki ja tulokset paranivat koko ajan. Oli yksi loukkaantuminen 17-vuotiaana, joka pilasi kilpailukauden. Mykoplasmasta alkoi kuitenkin sairauskierre. Juoksumatkaa lyhennettiin, mutta yleiskunto heikkeni ja lääkitystä ei saatu urheilulääketieteenkään avulla kuntoon. Ainoa oikea ratkaisu oli siirtyä kuntourheilijaksi. Sekä valmentaja että urheilija kertovat, että paras saavutus urheilijalla oli miesten 200 metrin SM-kulta Kalevan kisoissa vuonna 2011. – Valmentaja saa valmentamisesta hyvää mieltä ja saa kokee iloa onnistumisista, kertoo Lehtomäki. "Lehtomäki pystyi ottamaan päivän fiiliksen huomioon ja soveltamaan harjoitusohjelmia tilanteiden mukaan." Santeri Tukia