Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Toimitus on lukenut: Hotakainen näyttää surrealistisen kuvan lähitulevaisuudesta

Bronks ja Syntisäkki totuttivat kirjailija Kari Hotakaisen kieleen ja vähän mieleenkin. Ei kai silti osannut ennakoida, että samalta mieheltä saa joskus lukea sellaiset herkut, kuin Juoksuhaudantie tai Ihmisen osa . Niissähän Hotakainen laukoo kasvot peruslukemilla, täyttä kreikkalaista tragediaa, jonka on suorastaan kyllästetty hänen ainutnauruisella huumorillaan. Tarina on Hotakaisen 27. kirja. Se on surrealistinen ja burleski, kuin vähän tärähtänyt kuva lähitulevaisuudesta, jonka juuret ovat tässä päivässä. Kehyksenä romaanissa on se, että maaseutu on autioitunut ja muutettu virkistysalueeksi, jossa liikkuvat enää vain eläimet ja retkeilijät. Tarina on vihainen ja surullinenkin, ehkä siksi että se on osin jo totta. Kaikki ihmiset ovat muuttaneet Kaupunkiin. Hotakaisen parodia ja satiiri sirisee tutusti moneen suuntaan, myös jo toteutuneiden ja toteutuvien asioiden ympärillä. Kirjassa on vallalla kohosteinen todellisuus, ei realismi. Henkilönä on jopa satuhahmo, Muumipeikko. Osansa kirjassa saa myös tietoyhteiskunta ja se, mitä tieto jota meille nykyään syötetään, tarkasti ottaen on. Onhan jo nähtävissä, että tosi ja fiktio ovat tehneet liiton ja jonkun oudon kierteen kautta liitosta on siinnyt nykypäivän fakta, joka onkin lähemmin tarkasteltuna tarkasti fiktioitua todellisuutta. Esillä ovat myös nykypäivän autuaaksi tekevät, tarinallistaminen ja brändäys. Hotakaisen romaanin maailmassa ihmiset joutuvat kilpailemaan siitä, kuka osaa kertoa vetävimmän tarinan ja esittää elämänsä kiinnostavana, palkkiona on vuokra-asunto. Muuten joutuu asumaan parakissa, teltassa tai autioituneessa ostoskeskuksessa. Tarinan maailman todellisuus, päätöksenteko ja tulevaisuudensuunnittelu ovat raadollistakin raadollisempia. Osansa kirjassa saavat myös nykypäivän ammatit ja roolit tai oikeammin, rooliammatit; tubettajista–elämäntapa- ja hyvinvointivalmentajiin. Tarinan Suomi on enemmän luokkayhteiskunta, kuin se on koskaan ollut. Ovat tärkeät ihmiset ja vain ihmiset. Hotakaisen uusimman kertoja ei ole pelkästään kaikkinäkevä ja kaikkitietävä, vaan kaiken ymmärtävä. Se ymmärtää jopa eläinten ajatukset ja tunteet. Varsinaista päähenkilöä ei romaanista löydä, valinnanvaraa kyllä on. Romaani ei ole dystopia, vaan ennemmin paatoksellinen, lyyrinen, surullinen ja hauska moraliteetti.