Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Joulusta jouluun

Viime viikkoina olen taas seuraillut lapsenlasteni luovaa odotusta. On se aika, kun omaa tahtoaan on mahdollista toteuttaa. Toivelistoihin on ladattu asioita sillä mielellä, että jos vaikka joku tärppäisi. Liikuttuneena olen huomannut, että monet lahjatoiveet ovat kohtuullisia tai arkisia käyttöesineitä. Lahjan rahallinen arvo tuntuu olevan vähäpätöisempi asia kuin maaginen tarina odotuksen ympärillä. Tulevan aavistuksesta syntyy elämisen voima isommassakin aikaikkunassa. Toki on toiveissa sellaistakin, joka näyttäytyy minulle turhana ja tulevaa arkea hankaloittavana hankintana. Mutta mikäpäs minä olen menemään pienen pään sisään tuomariksi. Jos joku on iso ja pehmeä, se on saatava. Voihan sen kanssa pitää yllä empatiakykyjä. Kun en ole uskonnollinen ihminen, pitäydyn joulutunnelmaa rakentaessani maallisissa ulottuvuuksissa. Siihen minulla on oikeuteni, samoin kuin heillä omansa, jotka haluavat keskittyä kristilliseen perinteeseen. ”Taitaa olla niin, että aineettomat lahjat kestävät pidempään kuin materiaaliset.” Lapsen joulu on mahdollisuus jakaa pienelle ihmiselle hyvää, mikä tietysti pitäisi olla itsestäänselvyys kaikkina vuoden päivinä. Joulu on myös tilaisuus hienovaraiseen kasvatukseen kohdata toinen ihminen. Taitaa olla niin, että aineettomat lahjat kestävät pidempään kuin materiaaliset. Olen myös saanut seurata toisenlaista lähestyvää joulua. Vaimoni vanhemmat ovat hiljaa kadottamassa ympärillään olevaa todellisuutta. Kun muisti heikkenee, maailma kutistuu lompakon etsimiseksi ja toistuviksi kysymyksiksi. Meissä jokaisessa on sisällämme lapsi. Kun se vanhuksen haurastuessa pinnistää pintaan, se on saanut erilaisen muodon. Se on edelleen utelias ja yhtä ymmärtämätön. Se kysyy, ja sille selitetään. Se kysyy uudestaan, ja sille selitetään taas. Nyt hämmennys suuntautuu menneeseen, josta löytyy joitain kiinnepisteitä. Siihenkin liittyy kaipuu toisen luo. Anoppi on kuntoutussairaalassa, ja appi pyörii kotona ihmetellen, missä vaimo on. Siinä elämänvaiheessa joulu ei poikkea kovin paljon muista päivistä, mutta kyllä se sieltä nousee laulujen, ruokien ja tuoksujen kautta. Tällainen läheisten rinnastus tuo elämän rajat selkeästi esiin. Itse olen vielä siinä vaiheessa, että ajattelen kirkkaasti sekä eteen että taakse. Siksi aion laajentua syvyyssuunnassa ja ottaa jouluna kirjan käteen. Olen varma, että sieltä löytyy iloa, ymmärrystä ja lohtua.