Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tuleva rehtori aloitti työuransa hanslankarina

Mäntän lukion entisellä rehtorilla Hilkka Granrothilla (omaa sukua Hietanen ) oli rintamamiestilan tyttärenä kesätöitä yllin kyllin kotona. Ensimmäiseen palkalliseen kesätyöhän hän ehti vasta ylioppilaskeväänä. Siihen aikaan ei palkkatöitä suuremmin valikoitu, kaikki kelpasi. – Kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi, suunnistin lomahotellin rakennustyömaalle hanslankariksi. Työpaikan sain siksi, että olin opettanut matikkaa rakennusmestarin tyttärelle, ja nyt isä otti minut johtamalleen työmaalle, Granroth muistelee. – Siivoilin, kannoin lautoja ja tiiliä, toimin laastinasentajan teknillisenä apulaisena. Tuosta raskaasta hommasta minut onneksi kaappasi apulaisekseen maalari. Sain suunnitella talonmiehen talon sisämaalauksen värit ja sitten maalata kaiken. Valitsin hillittyjä pastellisävyjä. Granroth muistaa vielä hyvin ensimmäisen palkkansa. Se oli 1,90 markkaa tunnilta, nykyrahassa 3,54 euroa. – Tuolloin työmiehen keskipalkka oli 3,64 markkaa tunnilta. Työpäivät kestivät kello 7:stä 17:ään, ja välissä oli tunnin ruokatunti. Lauantaikin oli työpäivä. Yleensä lauantaityöt kestivät 5 tuntia, mutta meidän työmaalla tehtiin pidennettyä työpäivää viikolla, että saatiin lauantait vapaaksi. Granrothia ei työpäivän pituus raksalla rasittanut, sillä hänen kotinsa oli rintamamiestila, missä tehtiin työtä aamusta iltaan. – Olin lapsesta lähtien tehnyt kaikkia maatilan naisten töitä sisällä, navetassa ja pellolla. Päätin, että maatilan emäntää minusta ei varmasti tule. Äidillä ja isällä oli aivan liikaa työtä, ja silti toimeentulo oli hyvin niukkaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kuinka Granroth sitten päätyi opettajaksi ja myöhemmin rehtoriksi? Sepä onkin oma tarinansa. Urakertomus alkaa 10-vuotiaana siitä, kun Granroth meni oppikouluun, vaikka perheellä ei oikein olisi ollut varaa siihen. Lukukausimaksu, kirjat, ruoka, matkat ja kortteeri oli maksettava. – Keskikoulun jälkeen ei ollut varaa jatkaa lukioon, vaan pyrin Jämsänkosken paperitehtaalle töihin. En onneksi päässyt, koska olin vasta 15-vuotias. Vanhemmat heltyivät ja päästivät minut lukioon. Koin 16-vuotiaana hengellisen herätyksen, ja isossa, iloisessa seurakuntanuorten porukassa heräsi kiinnostus teologiaa kohtaan, Granroth kertoo. Granrothin toiveammatti oli kansakoulunopettaja sen monipuolisuuden vuoksi, mutta tuolloin sanottiin, että on turha edes hakea, jos ei osaa laulaa tai soittaa. Granrothilta musiikilliset lahjat puuttuivat, ja vanhemmat toivoivat tytön valitsevan pääaineekseen matematiikan. Itse hän koki kutsumuksekseen teologian ja opiskeli Helsingin yliopistossa uskonnon ja psykologian opettajaksi. Sitä työtä Granroth teki yli 20 vuotta. – Uuteen ammattiin jouduin sitten aivan itsestään. Olin täällä Mäntässä lukion vararehtori ja rehtorin yllättäen sairastuessa jouduin hänen sijaisekseen. Se oli niin mielenkiintoinen ja haasteellinen homma, että rehtorin jäädessä eläkkeelle suostuin jatkamaan tehtävässä. – Äidin kertoman mukaan olin jo alle kouluikäisenä sanonut, että minusta tulee opettaja. Unelmilla on taipumus toteutua, Granroth toteaa.