Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kirja-arvio: Voiko lastenhoitajaan sittenkään luottaa?

Mikä onkaan perheellisten uravanhempien suurin unelma kuin täydellinen lastenhoitaja, joka hoitaa lasten lisäksi myös kodin. Pitkää päivää vaativassa työssä tekevät vanhemmat ovat ratketa riemusta löytäessään lastenhoitajan, joka helpottaa heidän arkeaan kokonaisuudessaan. Tällaisen onnenpotkun kokevat Paul ja Myriam Massé, jotka pitkän neuvottelun jälkeen päätyvät hankkimaan pienille lapsilleen hoitajan kotiin, jotta Myriam voi palata takaisin töihin. Lastenhoitajan etsintä on haastavaa eivätkä he usko ikinä löytävänsä sellaista hoitajaa, jota etsivät. Kunnes sitten haastatteluun astelee pieni ja hentoinen Louise. Hyvin nopeasti Paul ja Myriam saavat huomata, että he eivät tule enää toimeen ilman Louisea. Hän hoitaa lasten ohella koko kodin, kaikki ovat aina tiptop, ruoka valmiina pöydässä ja lapset suorastaan palvovat ihanaa Louisea. Kiiltokuvamainen Louise on hiljainen, siisti, liki huomaamaton, ja mikä tärkeintä rakastaa lapsia. Vai rakastaako sittenkään? Myriamin ja Paulin maailman romahtaa, kun he eräänä toukokuisena päivänä palaavat kotiin. Kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Mitä oikein on tapahtunut ja kuka on kaiken tämän takana? Missä lastenhoitaja on? Ranskalais-marokkolaisen Leïla Slimanin Kehtolaulu (WSOY, 2018, 237 sivua) -teoksen shokkialku herättää kysymysmerkkejä siitä, miten tähän päädyttiin. Alku imaisee heti tarinaan mukaan ja houkuttaa lukijaa selvittämään tämän mysteerin. Slimanin tarinan kerronta on suoraviivaista, mutta kiehtovaa. Lastenhoitajan ja perheen tapahtumia valotetaan pieni pala kerrallaan, mikä johdattaa siihen, mitä heti kirjan alussa on tapahtunut. Pinnan alla kytevä tuli roihahtaa pikkuhiljaa liekkiin ja raivokkaaseen paloon. Slimani osaa taidokkaasti kertoa, kuinka tämä raivokas roihu syntyy. Miten taitavasti enkelimäinen lastenhoitaja pystyykin pitämään salassa kaiken, manipuloida kenenkään huomaamatta mitään ja lopulta murskata kaiken, mitä sokerinen perheidylli pitää sisällään. Kaikki ei todellakaan ole sitä, mitä kulissit kertovat. Slimanin Kehtolaulu on taidokas psykologinen trilleri ja se sopii suorastatoiminnasta pitäville. Itse pidän enemmän yllättävyydestä ja siitä, että tapahtumien kulku johdattaa pikkuhiljaa kohti ratkaisua eikä siten, että kirja alkaa itse ratkaisulla. Tästä huolimatta kirja uppoaa varmasti trillereiden ystäviin.