Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kylähullun päiväkirjasta

MIELIPIDE Kiitän ensinnäkin syämestäni uutistuottaja Jyrki Pönkkää loistavasta kolumnista (KMV 03.10.19). Kirjoitus kaivautui niin ihoni alle, että vielä toistakin aamukahvekuppostani juodessani olin aivan varpusenlihalla. Näin itseni osaltaan hänen kirjoituksessaan. Tiedän kyllä, että nämä normaalit ihmiset, ihmisiksi elävät ihmiset, osaltaan vihaavat minua, mutta tiedän, että se Luoja ja luonto tietää, että jotkut rakastavatkin. Kylähullua, joka mopollaan, reppuineen, kameroineen, eväineen, kiikareineen joka Jumalan päivä jossakin vaeltaa. Hän koittaa selättää kovat särkynsä koska saa niin paljon elämän pääomaa retkiltään. Kuitenkin hän kirjoituksillaan toisinaan loukkaa verisesti ja siitä potee ankaraa krapulaa. Kaverit kääntävät palttoonsa. Naapurit katsoo alta kulmain ja myhäilee. Hullu. Tämä kyseinen kylähullu on photoholisti. Alkoholistina hän tietää mitä on riippuvuus, ankarat vieroitusoireet, jotka likimain tappavat. Photoholismi ei tapa, mutta se on riippuvuus. Siitä kokee vieroitusoireita. Se vaan on niin. On paljon asioita, joista ei tiedä yhtikäs mitään, jollei niitä itse koe. Itse löysin photoholismin kautta luonnon. Koillisen puhuessa peltoaukealla toisinaan kameran pikkaseen ristikkoon etsimeen osuu pullea hanhi. Naps ja nam! Hanhipaisti on siinä. Toisinaan se sokeakin kana nimittäinkin löytää sen jyvän. Ehkäpä löytää elämänkin. Sen kylähullu löysikin. Vain ja ainoastaan yhden sellaisen. Hän elää niinkuin elää. Hän ei pelaa elämän roolipeliä, hän ei elä valheessa, eikä ole kademielen sokeudessa elävä pyrkyri, jonka vaan on oltava parempi kuin naapurinsa. Toivottavasti meillä Suomessakin on ja kasvaa sukupolvia joille se viha, kauna, kateus ja kylmä rinki olisi täysin vieras käsite. Ei kytättäisi toinen toistaan. Sitä se kylähullu siellä pienessä avarassa mielessään miettii. Ainiin vielä, että se minun Luojani, joka tietää askelmerkkini, on luonto ja sen monimuotoisuus. Emmehän me edes eläisi ilman luontoa. Luonto, luovuus, hulluus. Vaellus kohti päätepysäkkiä. Kylähullukin kokee elämässään onnen hetkiä. Minäkin. Ne saa ihon varpusenlihalle. Loppuun vielä toive, ettei jätettäisi ketään ulkopuolelle. Pidetään kaikista huolta. Eikä kiusata ketään. Reccu