Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Leffa-arvio: Vaatimaton musiikkiduunari, josta tuli koko kansan rakastama iskelmätähti

Elokuva kuljettaa katsojan 60-luvun itäsuomalaisista lavatansseista suurten yleisöjen eteen Helsinkiin. Nuoren Kari Tapion roolissa nähdään Tatu Sinisalo , joka onnistuu roolissaan mallikkaasti tuodessaan nuoren, karismaattisen ja vitsikkään Kari Tapion katsojille. Tarina etenee Tapion mennessä naimisiin nuoruuden rakkautensa Pia Viheriävaaran ( Talvikki Eerola ) kanssa. Parille syntyy lapsia ja laulaja taistelee levy-yhtiöiden kanssa koettaen saada jalkaansa oven väliin. Pia pysyy Karin tukena niin hyvässä kuin pahassa. Epäonnistumisten jatkuessa viina alkaa tiukentaa otettaan Tapiosta. Vanhempi Pia ( Tiina Lymi , joka toimi myös elokuvan dramaturgina) ei jaksa kännissä sekoilevaa Tapiota ( Matti Ristinen ) ja koittaa saada tämän tajuamaan, mitä hän on tekemässä itselleen ja perheelleen. Lymi onnistuu roolissaan loistavasti, vaikka asetelma olikin kirjoitettu hieman yksipuoliseksi. Vaimo nähdään elokuvassa taistelijana, joka hoitaa kodin, lapset ja kaikki käytännön asiat miehen huidellessa ympäriinsä joko kännissä tai levytyssopimuksien perässä. Kari Tapio ei kuitenkaan luovuta, vaan kovalla työllä ja periksiantamattomuudella syntyvät hitit Olen suomalainen , Myrskyn jälkeen ja niin hänen uransa lähtee nousukiitoon. Elokuva vie katsojat 60-luvulta vuoteen 2010. Vuosikymmeniin sopiviin vaatetuksiin ja kodin sisustuksiin on satsattu ja ne ovat uskottavia, joskin myös hieman koomisia. Komiikkaa elokuvassa onkin – vitsikkäät repliikit tuovat elokuvaan hauskaa tilannekomiikkaa, joka kuitenkin vie tilaa itse musiikilta – olihan Tapio muusikko, ei koomikko. Ei elokuva kuitenkaan ihan täysi floppi ole – näyttelijät tekevät työnsä erinomaisesti, ja Matti Ristisen karisma sopii vanhan Kari Tapion rooliin täydellisesti. Elokuva ei valitettavasti tee liiemmin oikeutta iskelmätähdelle, vaan esittää tämän alkoholin pillin mukaan heiluvana juoppona, jolla ote mikin sijasta pysyy pullossa. Elokuva kestää 113 minuuttia, joista aivan liian monessa laulaja örveltää humalassa ja joista aivan liian harvassa kuvataan tämän uraa sekä musiikillista puolta ylipäätään.