Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Luontoon ja kauniiseen?

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Vanha ja kelpo viisaus. On siis mitä mainioin mahdollisuus tehdä vielä jotain: muuttaa omaa ajatteluaan, katsella täysin eri tavoin tätä maailman kiihkeää mesoamista, pysähtyä tai ainakin hiljentää - rajusti! Olen pystyttänyt kaksi graniittista pylvästä, joista toisessa lukee luonto ja toisessa kaunis. Molemmat kiveen hakattuina. Nämä kaksi olen joka tapauksessa ottanut ikään kuin siiviläksi tai seulaksi, joiden kautta haluan tarkastella ympäröivää elämänmenoa. Ymmärrän vallan hyvin, että tuo luonto –substantiivi on erittäin vaikea määritellä täsmällisesti. Jokaisella on omakohtainen, subjektiivinen käsitys sen sisällöstä. Toki paljon yhteisesti hyväksyttävää sisältöä siihen silti sisältyy. Luonnon ja luontoarvojen suhteen on herännyt kasvavaa kiinnostusta. Enenevässä määrin asetetaan talousarvot vastatusten suoraan luontoarvojen kanssa. Kiivaita kiistelyitä syntyy yhä enemmän. Ongelma kulminoituu mittausongelmaan! Talouden arvot saadaan määritettyä aina rahassa. Luontoarvoja ei juuri koskaan. Ongelmaa vaikeuttaa lisäksi se, ettei luonto itse pysty koskaan esittämään omia rahamääräisiä lukujaan. Luonnon puolustajia on poikkeuksetta minimaalisen vähän. Miten hyvältä tuntuukaan, kun saamme lukea presidenttimme puolison kantaaottavia kolumneita luonnon puolesta. Myös itse presidenttimme on avannut aivan ennen kokemattomia näköaloja luonnon arvostamisen suuntaan: puhelinkeskustelussa suorassa luontoradion lähetyksessä 2015, luonnonkukkapäivän suojelijana 19.6.2016. Aivan samoin on tuon kaunis –adjektiivin kanssa. Miten paljon sen merkityssisältöön tuota subjektiivisuutta liittyykään. Tunnetut lentävät lauseet: ”Makuasioista ei pidä kiistellä” ja ”Kauneus on katsojan silmässä” kuvatkoot tämän pylvään sisältöön liittyvää määrittelyn yleispätevää mahdottomuutta. Kauneutta voidaan nähdä ja tarkastella mitä moninaisemmissa yhteyksissä. Helposti voi luetella melkoisen joukon aloja, joissa väkisinkin törmää itse kaunis –käsitteeseen tai lukuisiin sen täsmennyksiin ja johdannaisiin. Ja tarkastelut eivät suinkaan jakaannu akselille joko – tai eli kaunis – ruma. Tämä pystini tempaisee minut ainakin pohtimaan näitä kysymyksiä. Mutta ennen kaikkea se johdattaa nauttimaan taiteen kirjosta: maalaus, kuvanveisto, musiikki, tietokirjallisuus, hyvä ruoka. Mottona: kaikkea ei tarvitse rakastaa eikä ottaa omakseen!