Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Arkinen nykytaide

Nykytaide herättää kiinnostavia mielipiteitä. Jo käsitteenä se hämmentää monia ja herkistää aisteja. Aina silloin tällöin törmää käsitykseen, että nykytaidetta olisi vain tässä ajassa. Itse asiassa kaikki aikakaudet ovat käyneet omat taidekeskustelunsa, joissa uutta epäillään. Minua on hämmentänyt ajatus siitä, että nykytaide olisi elitististä ja elämästä irtautunutta. Juuri jokapäiväiseen todellisuuteen tarttuminen on yksi piirre, jolla tämän päivän taide poikkeaa vaikkapa sitä edeltävästä modernismista. Nykytaide hakee vuorovaikutteista kontaktia katsojiin, se on usein paikkasidonnaista ja kommentoi ympärillä olevaa arkea ja yhteiskuntaa. Se on demokraattista eikä ylenkatso niin sanotusti taidemaailman ulkopuolella olevia. Taiteilijat eivät myöskään pelkästään valmista esteettisiä esineitä katseltavaksi, vaan he näkevät niiden tekoprosessin ja sen takana olevat ajatukset tärkeiksi. Vuoden 1995 Kuvataideviikkojen kuraattori Ilkka Juhani Takalo-Eskola puolusti puheissaan taiteen monimuotoisuutta ja piti amatöörien työtä ammattilaisten rinnalla tärkeänä. Sen jälkeenkin hän on pysynyt samalla linjalla lausunnoissaan ja tekemisessään. Parinkymmenen vuoden takainen jättinäyttely onkin performansseineen ja installaatioineen vielä monella muistissa. Myös tämän kesän kuraattori, Anssi Kasitonni , haluaa madaltaa aitoja korkea- ja populaarikulttuurin välillä. Nyt viikonloppuna avautuvassa näyttelyssä on reipas meininki. Pekilon uumenissa voi törmätä mitä ihmeellisimpiin maailmoihin, hauskoihin ja pohdiskeleviin. Nykytaiteen tekemiseen kuuluu muodon avoimuus, se ei suostu takertumaan tekniikoiden akateemiseen ankaruuteen. Toki Kuvataideviikoilla nähdään tänäkin vuonna ammattilaisten tekemää taidetta: piirustusta, maalausta, kuvanveistoa ja videota. Iholle tulevat työt ja hurjasti vaihtuvat mittasuhteet saavat ajatukset uuteen liikkeeseen. Luulenpa, että myös ihmisen vietit ja aikeet ovat avoimesti esillä. Mutta kaiken tämän takaa putkahtelee viittauksia aikaisempaan taiteeseen, ja niitä on – ainakin minusta – hauska etsiä. Me elämme nykytaiteen kanssa rinnakkain, miksi emme siis tutustuisi? Vapautuneesti.