Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Liikunnan lumoissa

Enpä olisi vuosi sitten vielä uskonut. Enkä kyllä vielä vuoden alussakaan. Mutta sitten, jostain se salaa hiipi. Ehkä nurkan takaa vai hyppäsikö se kauppareissulla matkaani vai mistä? Siihen en ole löytänyt vastausta, mutta eipä sillä juuri ole merkitystäkään. Mutta hyvä, että tarttui matkaani. Tarkoitan siis intoa, osittain jopa jo orastavaa paloa, liikuntaa kohtaan. En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, pikemmin himolaiskuri ja mukavuudenhaluinen vetelys. Liikuntaa olen harrastanut satunnaisesti kerran silloin, toisen tällöin. Toki ajatuksissani olin jo vuosia todennut, että tämä peli ei vetele. Se perinteinen ”jotain tarvitsisi tehdä” -ajatus kiusasi jatkuvasti mieltäni pääsemättä kuitenkaan tyydyttävään lopputulokseen. Lähtemisen vaikeus, ei jaksa, ei huvita ja lukuisat muut tekosyyt löysin usein itsestäni. No tokihan se vetelehtiminen näkyi myös peilikuvassa, joka ei miellyttänyt. Muutos asioihin tapahtui nopeasti, ehkä nopeammin kuin tajusin itsekään. Päätin kaverini innostamana osallistua paikallisen kuntosalin pienryhmään, joka oli suunnattu vähän kuntoilleille aloittelijoille. Kuntosalilla olin käynyt viimeksi kouluaikoina. Yllätys omasta rapakunnosta oli suuri, koska jotenkin sitä itselleen aina jaksoi toitottaa, että enhän minä nyt ihan huonokuntoinen kuitenkaan ole. Tuosta ensimmäisestä päivästä, kun astuin kuntosalin kynnyksen yli on kulunut reilu kolme kuukautta. Alkuun meno oli kankeaa, hiki valui solkenaan jo pelkästä ajatuksesta ja lihakset olivat kipeät monta päivää. Mutta yhtäkkiä huomasinkin, että sohvalla löhöämisen sijaan minulla onkin energiaa, jota pitää päästä kuluttamaan liikkumalla. Kaipaan myös kipeitä lihaksia, tunnetta, että olen tehnyt jotain. Alkuun oman ajan löytäminen perhe-elämässä oli hankalaa ja tuntui, että se aika, mitä annan itselleni liikkumiseen, on perheeltä pois. Ratkaisin ongelman nipistämällä yöunistani ja käyn kuntosalilla aamuisin ennen töihin menoa. Toki huomaan liikkuvani lastenkin kanssa enemmän kuin aiemmin. Muutos itsessä ja ajatusmaailmassa on ollut viime kuukausien aikana suuri. En käsitä sitä vielä itsekään. Vaikka en himoliikkuja ole edelleenkään, siitä huolimatta useamman kerran viikossa on päästävä kuluttamaan energiaa liikkumalla.