Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Perjantai 13. päivä

Perjantaina 13. toukokuuta soi puhelin kello 00.35. Nukkumatti oli viskannut mut syvään uneen ja sitten pitikin jo toimia. Ajatus kulki kuin Lättähattu, mutta oikeesti sen ois pitänyt lentää Luotijunan matkassa. Tytär ilmoitti, että vauva syntyy. Beibillä oli kyllä kiire. Seitsemän viikkoa ennen sille katottua päivää. Se poloinen ei vielä tiennyt, että sopimuksista on pidettävä kiinni. Lanssimiehet ei saanut niitä talosta ulos yksin, piti pyytää vielä palokuntakin paikalle. Tytär suri, että sillä ei ollut sievät alusvaatteet päällä. Isä laitettiin ajaan edellä yksin. Sitäkin mietin, ettei hämärissä nyt tulisi joulupukin kyytimiestä eteen. Laitoin tyttärelle viestiä, että haluaako se jutella. Kohta soi puhelin. Milloinkaan ei oo tuntunut matka Tampereelle niin pitkältä. Kolmen minuutin välein pidettiin tauko rupattelussa supistusten vuoksi. Hitsi, kun mä pelkäsin. Yritin vaan olla rohkaiseva. Synnytyssalin ovella toivotin onnea matkaan. Silloin yöllä tuli vielä pari viestiä ja kuvakin. Tuli siinä pari säbäviestiäkin: keskellä yötä. Niissä oli, etteivät päässeet seuraavana päivänä pelaan. Tosi aktiivisia ja kuumia pelimiehiä. Vauva pääsi niiden teho-osastolle. Hyvä hoito, mutta siellä normaali elämä hukkui. Aamulla, kun sinne meni, niin tuntui, että sen ovi imaisi sellaiseen trooppiseen ilmastoon, jossa haisi maito. Sitten illalla, kun sieltä lähti, se samainen ovi pulpautti ulos kylmään ulkoilmaan, jossa äänet ja hajut tuntui kovilta. Ne äidit oli kuin zombeja: niillä oli harmaat kasvot ja keltaiset silmänympärykset. Jotkut ei olleet ulkoilleet kymmeneen viikkoon. Kuitenkin ne näytti niin onnellisilta. Ite yritin olla siellä vähän kuin varjona. Taisin olla niitä ainoita mummoja, jotka siellä huseerasi. Koin mä olevani apunakin. Kun tytär sai alkaa imettään niiden pienokaista, niin mä pitelin sen toista tissiä siinä lypsykoneessa samalla, kun toinen tissi oli vauvan suussa. Otettiin kaikki maito yhteistuumin talteen. Sitten tämä meidän isomummu. Sekin oli touhussa mukana. Se toimi muonittajana. Se totesi, että näihin talkoisiin se haluaa osallistua omalla osaamisalueellaan. Miten se ton sanankin oli keksinyt? Nyt sitten mennään neljässä polvessa tätä elämää yhdessä eteenpäin.