Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Saisinpa mennä taas kouluun

Tämä aika vuodesta herättää minussa väistämättä aina pienen kateuden piston. Nyt on toinen syksy, kun en aloita tai jatka mitään koulua. Muutos ei ole helppo, koska edelliset 16 syksyä tarkoittivat aina koulun tai opiskelujen käynnistymistä. Uuden lukukauden alkuun valmistautuminen oli aina jännittävää, oli kyse sitten peruskoulun ensimmäisestä luokasta tai yliopiston viimeisestä vuodesta. Hamstrasin pankkien auloissa ja lehtien välissä jaettuja lukujärjestyksiä jo hyvissä ajoin, jotta sain tehdä lukujärjestyksestä monta kappaletta. Ensimmäinen koulupäivä kuului aloittaa uusissa vaatteissa, ja ensimmäisen viikon ajan jopa koululaukku pysyi siistinä. Syksy tarkoitti sitä, että sain palata kouluun. En muista ajatelleeni, että minun täytyi palata sinne väkisin. Siksi on niin hankala ymmärtää, miksi koulunalkua lähestytään usein negaation kautta. Unirytmiä täytyy alkaa siirtää viikkoja ennen tuskaisaa kouluunpaluuta. Lapset ja nuoret kärsivät, kun heidän on herättävä herätyskelloon. Koulussa annetut läksyt ja edellytys, että tunneille osallistutaan ja siellä ehkä jopa tehdään jotain, aiheuttaa valtavaa stressiä ja ahdistusta. En voi väittää, että tuntisin kaikkien maiden koulujärjestelmät läpikotaisin. Oikeastaan olen saanut kurkistaa vain muutamaan niistä. Tässä omassa pienessä otantatutkimuksessani olen kuitenkin huomannut, että elämme koulutuksen kannalta poikkeuksellisen etuoikeutetussa ympäristössä. Olen nähnyt Etiopian peruskoulun, jossa meillä suurelta vaikuttava yli 25 oppilaan ryhmä tuntuisi melkein yksilöopetukselta. Ystäväni asuu perheensä kanssa Yhdysvalloissa, jossa lapsen koulu- ja opintosuunnitelman pitäisi olla valmis jo 1-vuotiaana, jotta hänen voisi olettaa etenevänsä elämässään johonkin. Olen käynyt useasti Isossa-Britanniassa korkealla jalustalla pidetyssä yliopistokaupunki Oxfordissa, jossa rikkaat, superlahjakkaat ja muutoin etuoikeutetut pääsevät nauttimaan laadukkaasta opetuksesta. Nämä havainnot ovat vahvistaneet ajatustani siitä, että meillä todellakin saadaan mennä kouluun. Harvinaisesta, kaikille omasta koulutuksestaan kiinnostuneille ilmaiseksi tarjolla olevasta järjestelmästä pitäisi osata iloita.