Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Faktaa vai fiktiota?

Faktaa vai fiktiota, vai sittenkin faktaa ja fiktiota yhdessä? Suomessa ajatuksellinen kahtiajako on tässä asiassa ollut jyrkkä. Muualla ovat jo pitkään olleet suosittuja todellisiin tapahtumiin ja ihmisiin perustuvat fiktiiviset kirjat. Koska meillä? Jos ei nyt sitten Anneli Auerin Murhalesken muistelmat. Tämä oikeastaan jo kiteyttää koko asian. Kenen mielestä Auerin kirja on, jo ennakkoon, faktaa ja kenen fiktiota ja miltä osin? Asiat kuitenkin sekoavat meidän jokaisen päässä omaksi käsitykseksi maailmasta, siksi selkeän kahtiajaon vaatimus on melko mahdoton. Toisten kirjailijoiden kohdalla on olemassa selvä käsitys, että tekijä olisi kirjoittanut omasta elämästään. Suomalaisten peruskäsitys erityisesti suomalaisesta kirjallisuudesta taitaa olla, että uskotaan kaiken mitä kirjassa on tapahtuneen kirjailijalle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tutun kirjoittamasta kirjasta etsitään vastine todellisuudelle, tapahtumat ja henkilöt. Lisäksi koska meidän kaikkien tunnekenttä on yhteinen, tuttu myös löydetään. Tästä on olemassa paikallinen esimerkki, eikä se ole kyläkunnalle kunniakas. Kaikille todellisuuden käyttöä kirjallisuuden rakennuspuuna ei edes sallita, tästä on olemassa kirjallisuudessamme esimerkkejä. Vaikka osa kirjailijoista on myöntänyt, ainakin myöhemmin, kirjoittaneensa puita pitkin, eli kokemastaan ja näkemästään. Joka tapauksessa kirjoitetaan kuitenkin aina itsensä kautta. Tarkemmin ajatellen, miten muuten edes voisi kirjoittaa, sillä parhaiten pystyy kirjoittamaan siitä minkä tuntee ja kukaan ei lopulta voi tuntea kuin itsensä. Perinteinen ohje kirjallisuuden kirjoittamisessa on, että käytä toki hyväksi voimakkaita kokemuksiasi, mutta muunna ne mielikuvituksella fiktioksi. Tässä tullaan vaikealle alueelle, sillä se mielen kone, joka meissä synnyttää luovan kirjoittamisen tekstit, on aika arvaamaton aparaatti. Lisäksi, jotta asia ei ole liian yksinkertainen, fiktiivisen tekstin yksi vaatimus lukijan kannalta on sen todenkaltaisuus, muuten teksti ei toimi. Päädyn siihen, että kaunokirjallinen teksti rakentuu kahdesta elementistä, toinen on todellisuuden jäljittelyä ja toinen kuvittelua ja asian kolmas elementti on se, että näiden molempien pitää toimia yhdessä.