Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Vain elämää

Mekin olemme paapan kanssa taas siirtyneet syksyaikaan. Se on tiennyt kotiroolien vaihtumista niihin hyviin koettuihin tapoihin, joita olemme harjoitelleet muutaman vuoden. Huomaan, että kehittymistä on tapahtunut. Paapa on päässyt nyt jo toiselle luokalle. Toki nopeudessa on vielä hiomista, mutta se tulee myöhemmillä vuosikursseilla. Uskon taitojen kehittyvän, vaikka ikää tulee. Opettaja kun olen, niin todennus osaamisesta pitää antaa. Aamutoimien näytössä tuli täydet pisteet. Kaurapuuro on pehmeää ja se tarjoillaan joko voisilmän tai mansikoiden kera, kahvi on kuumaa ja vahvaa ja sitä on riittävästi. Eväsleipien tekeminen vaatii vielä harjoitusta. Päälle käärittävä kelmu ei ole aina ollut tiukasti leivän ympärillä, joten täytteet ovat vähän tursahdelleet sieltä ylitse. Mutta olen lohduttanut, että miesten kömpelöt sormet eivät varmaankaan ole parhaat mahdolliset tällaiseen näpertelyyn. Repun pakkaaminen ja minun koulutielle saatteleminen sujuu moitteettomasti. Repusta löytyy kaikki tarpeellinen säntillisessä järjestyksessä. Kun olen saanut lenkkitossut jalkaan, niin minulle laitetaan reppu selkään, avain kaulaan ja toivotetaan hyvää koulupäivää. Hyvillä mielin, kuka tahansa tällä tavoin lähtisi kodin ulkopuolelle töihin. Koulupäivä on mukava päättää rentouttavaan juoksulenkkiin, kun tietää, että kotona odottaa lounas. Olen ostanut paapalle ihan oman esiliinan. Aluksi hän hangoitteli, ettei mekkoa pidä. Suostuttelu ja värin valintamahdollisuus eivät nekään tuottaneet haluttua lopputulosta. Ystävämme ratkaisi asian vihjaisemalla, että ”vain aikuisille -kaupasta” löytäisin miellyttävän suojavaatteen. Nyt essu on käytössä ja se kyllä sopii hyvin hänen värimaailmaansa. Tosin etupuolella roikkuva mötikkä vähän kyllä haittaa minua. On mukavaa kertoa päivän kuulumiset ruokapöydässä ja niitähän meillä opettajilla tuntuu aina olevan. Kun olen tarpeeksi syönyt, niin muistan kyllä kysyä paapankin päivän tärkeimmät tapahtumat. On kohteliasta ja välttämätöntä kuulla myös muita. Pari päivää sitten, kysäisin, mitä jännittävää hänelle tuona päivänä oli tapahtunut. Vastaus oli: ”perunat melkein kiehui ylikypsiksi”.