Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielipide: Avohakkuukiellossa ei olisi mitään järkeä

MIELIPIDE Kaavailuja on kuitenkin vireillä, niin oudolta ja luonnonvastaiselta kuin ne itsestäni tuntuvatkin. Aamulehden yleisönosastossa 17. syyskuuta julkaistiin erään kirjoittajan käsitys, joka sisälsi mielestäni varsin heiveröisiä ja totuudenvastaisia perusteluja avohakkuukiellon puolesta. Se olisi ensinnäkin perustuslain vastaista puuttumista yksityiseen omistusoikeuteen ja omaisuuden käyttöön. Se on myös taloudellinen kysymys niin metsäomistajille, raakapuuta käyttäville metsäteollisuudellemme ja myös metsäkoneyrittäjille. Poimintahakkuita harrastettiin 1920 ja 1930-luvuilla, termeinä määrämittahakkuu tai harsinta. Korjuumenetelmätkin olivat tyystin toisenlaiset kuin nykyisinä järeitten metsäkoneiden aikana. Jos samaa metsikköä käsitellään lyhyin väliajoin, poimien sieltä raskailla koneilla puu sieltä, toinen täältä, niin jääviä puita kuin syntynyttä taimiainestakin vaurioituu jatkuvasti. Toiminta on myös täysin kannattamatonta kaikille osallisille. Tämäkin asia täytyisi kuvitella realistisesti etukäteen. Ihmisen pitää myös pysäyttää puulajien tunkeutuminen niille huonosti sopiville maapohjille, sillä luonto ei sitä tee. Tyypillinen esimerkki on kuusen valloituspyrkimykset karuille kangasmaille. Se hyötyy ainoana puulajina jatkuvista poimintahakkuista, muut eivät. Nykyään on luovuttu männyn monotonisesta viljelystä. Luontaisesti syntynyt taimiaines ei ole hirvien mieleen läheskään yhtä paljon. Runsas hirvikanta riipii rauduskoivuja takamailla pahastikin, mutta seuralaispuu kuusi paikkaa yleensä tilanteen. Kunnolla tehtyä kuusenistutusta voivat tuhota etupäässä vain keväthallat ja varhaishoidon puute. Avohakkuu muuttaa maisemaa, mutta syntymähetken tilanne ei jää pysyväksi. Avohakkuu paljastaa usein myös kauniita näkymiä, jotka ennen olivat piilossa. Komeita järvinäkymiä ja vuoria voi paljastua. Itse tykkään katsella maisemia, jossa silmä voi vaeltaa kauaksi. Viiden vuoden vierittyä avohakkuualue on vihreä ja terhakoita puulapsosia väärällään. Niistä parhaimmat saavat varttua rauhassa reilut 30 vuotta, pelkäämättä hakkuuta ja kolhimista. Täytyy myös muistaa, että viljellyn pääpuulajin lisäksi aukkoon syntyy ilmainen sekoitus muitakin tärkeitä puulajeja, hyvillä maapohjilla. Tuulikaatoja taas voitaisiin torjua nykyistä paremminkin. Riskikohteina ovat länsi-lounaissuuntien varttuneet reunametsät ja mäntysiemenpuustot, joihin voivat vaikuttaa kaikensuuntaiset rajut tuulet. Nuoret ensiharvennetut männiköt, jotka muodostavat tuulille alttiin reunametsän ovat myös todennäköisiä tuhokohteita. Aukkojen pitäisi mielestäni olla isompia kuin puolen hehtaarin läntit siellä sun täällä varttuneiden metsien keskellä. Puut elävät vain aikansa, kuten me ihmisetkin. Kuolleita luurankokeloja katsellessani minulle tulee surullinen olo. Puilla on omat tautinsa ja tuholaisensa henkeä vaanimassa, kuten ihmisilläkin. Metsiä pitää hyödyntää ja pitää terveinä, ei tappaa ”luonnonsuojelueutanasian” nimissä. Asko Ahonen