Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Puheet tekoina

Kirja joka kertoo kieltä käytettävän toteamisen lisäksi myös tekemiseen: lupaamiseen, loukkaamiseen, leikinlaskuun tai vaikkapa avioliittoon vihkimiseen, ei kerro mitään uutta. John L. Austin – Näin tehdään sanoilla , Niin & Näin, 2016, suomentanut Risto Koskensilta , 192 s, tuo vain asian konkreettisesti filosofian piiriin. Se kertoo asioista jotka jokainen meistä, on sen tiedostanut tai ei, tietää. Eniten mielenkiintoa herättävät kirjassa kohdat, jotka käsittelevät kielen toteutumattomuutta tekemisessä, sen kompastelua, kariutumista ja väärinkäyttämistä. Jos ympäristö näkee meidät eri tavalla, kuin itse näemme, sanamme eivät vaikuta halutulla tavalla. Kieli tekee meidät ja maailman, sanamme joko hyväksytään tai ei. Asia on niin itsestään selvä, että siihen ei kiinnitä huomiota. Maailma on sana ja kieli sopimus, siitä mikä merkitsee ja samalla kuka, missäkin tilanteessa. Ajatus joka kirjaa lukiessa syntyi oli, että toteaminen ei ole kovin tehokasta kieltä, se rinnastuu mielessäni olemiseen. Varsinaista kieltä on sanoilla tekeminen, sillä tekemisemme on se mistä elämän koetaan koostuvan. Austinin teoksessa esitetään puhetekoteorian perusteet ja tehdään selkoa puhetekojen toimivuudesta tai toimimattomuudesta erilaisissa tilanteissa. Filosofin perusoivallus oli, ettei kielen käyttöä voi erottaa sen käyttötilanteista: ei esimerkiksi ole minkään alan kieltä sinänsä, vaan ainoastaan konkreettisia tilanteita, joissa kieltä käytetään ja joissa yksilöllä, voi olla tai olla olematta, valtuudet sitä toiminnallisesti käyttää. Kirja kyllä puhuu aiheestaan kattavasti, mutta se on koottu filosofin kuoleman jälkeen hänen pitämistään luennoista, joten kerronta on melko puisevaa ja filosofialle tyypillisesti melko pitkään pohdiskelevaa. Joka tapauksessa kirja osoittaa, miten monin tavoin kieli ihmisen jokapäiväiseen elämään vaikuttaa. John Langshaw Austin (1911–1960) oli brittiläinen kielifilosofi, joka tunnetaan puhetekoteorian kehittäjänä. Hänen kuolemansa jälkeen teoria on saanut merkittävän sijan humanistisissa tieteissä sekä kirjallisuuden ja politiikan tutkimuksessa.