Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Ei yhtä oikeaa mallia

Vanhempainvapaiden ja kotihoidon tuen ympärillä on käyty kiivasta keskustelua viimeisten viikkojen ajan. Selvää on se, että nykyiset vanhempainvapaat ja kotihoidon tuki ovat remontin tarpeessa. Suurimpana ongelmana on nähty nykyisen järjestelmän asettama epätasa-arvo vanhempien välille. Edelleen nähdään nainen kotona lapsia hoitamassa ja isä ansaitsemassa perheelle rahaa, vaikka isän roolia lastenhoidossa on pyritty kasvattamaan. Ehdotuksia kotihoidon tuen ja vanhempainvapaiden uudelleen järjestelyistä avasi toissa viikolla Helsingin Sanomat (13.10.2016), joka kokosi nykyisen mallin sekä kahden uuden ehdotuksen hyvät ja huonot puolet yhteen. Nykyisen käytössä olevan mallin hyvinä puolina nähtiin mahdollisuus lapsen pitkään kotihoitoon sekä isien pidentyneeseen hoito-osuuteen. Malli ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen ja usein hoitojakson käyttävän äidin asema työelämässä heikentyy kotona olemisen aikana. Lisäksi vanhempainvapaajakson päättyessä lapsi on vielä pieni päivähoitoon. Poliitikkojen suosikkimallista käytetään termiä 6+6+6, mikä mahdollistaa vanhempainvapaan ansiosidonnaisen jakson sekä isien hoitojakson pidentämisen. Malli on kuitenkin kaikista kallein ja jättää auki, olisiko kotihoidon tukea enää mahdollista maksaa. Myös isille ehdotettu kuuden kuukauden mittainen jakso on monelle isälle kulttuurishokki. Isälle suunnattua kuuden kuukauden jaksoa ei voisi äiti käyttää, vaan perhe menettäisi sen kokonaan, ellei isä olisi halukas jäämään kotiin lapsen kanssa. Kolmas ehdotus on SAK:n malli, joka joustaa eikä toisi uusia kustannuksia. Myös kolmen kuukauden kiintiöjakso isälle toisi toivottua tasa-arvoa. Malli ei kuitenkaan pidentäisi ansiosidonnaista vanhempainvapaan osuutta. Samalla myös kotihoidon tuki lyhenisi. Kaikki mallit pitävät sisällään hyvää ja huonoa. Itse en lähtisi perheitä rankaisemaan siitä miten he vanhempainvapaansa tai kotihoidon jakaisivat. Kuuden kuukauden ”pakollinen” isäjakso kuulostaa hienolta, mutta kuinka moni olisi siihen valmis? Ehkä paras olisi yksi perusmalli, joka toteutuu kaikilla. Halutessaan mallia voisi räätälöidä omilla valinnoilla, kuten esimerkiksi sillä haluaako isä olla kotona lasten kanssa vai ei, ja kuinka pitkään. Toki kustannukset eläisivät perheen valintojen mukaan.