Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Totuuden häntäluu

Kun aina saman haistoit ja näit, kuulit, maistoit, kai itseäsi paistoit. Ensi kuussa tulee kuluneeksi sata vuotta Pispalan puhkujan, Lauri Viidan , syntymästä. Nuo sanat hän muotoili kokoelmaansa Suutarikin, suuri viisas (1961). Niissä on vieläkin ajankohtaista viisautta. Miten paljon meissä tänään onkaan taipumusta vain haistella omia hajujamme, nähdä vain itsemme, kuulla vain omia sanojamme. Leipoa itsestämme keskiö. Tuntuu, että kaikki ovat tietäjiä ja asiantuntijoita. Mielipiteestä on tullut oma totuus. Kun tieteellisen tutkimuksen tulokset mitätöidään jopa politiikan huipulla, ei ole ihme, että populistinen ajattelu saa rohkeutta pysytellä omissa liemissään. Mitä tässä oikein pelätään? Ei akateemisen koulutuksen saaneiden ihmisten perehtyneisyys voi olla uhka mielipiteille. Päinvastoin, kun pöydälle tuodaan tutkimuksella todistettua tietoa ja kokonaisuuksia, on paljon selkeämpää peilata niitä omiin ajatuksiinsa. Silloin on mielipiteiden ja keskustelun aika. Minulla ei ainakaan riitä rahkeet esittää totuutena omia pohdintojani. Kysymyksinä kyllä. Siksi on hyvä välillä haistella, nähdä, kuulla ja maistella muidenkin näkemyksiä, ettei kärventyisi paistinpannulla omaan hikeensä. Jos polkee paikallaan, huomaa pian olevansa montussa. Sieltä on vaikea katsella asioita avarasti. Nyt puhutaan paljon totuudenjälkeisestä politiikasta, jossa valheesta tuntuu tulleen hyväksyttävä väline. Siihen on törmätty Yhdysvaltojen vaaleissa ja Brexit-äänestyksessä, mutta kyllä kai me suomalaisetkin osaamme. Totuus loittonee häntää heiluttaen, ja kohta siitä ei ole jäljellä kuin häntäluu. Tai jos ei kuitenkaan. Jospa sieltä montusta voisi kammeta ylös ja katsella hieman ympärilleen, nähdä toiset ja kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä. Empatian pohjalta syntyy terveempi totuus, ainakin keskustelu kantaa kauemmas. Vaikka kyllä Viitakin piti omista totuuksistaan jylisten kiinni, mutta ehkä sittenkin hänen tekstinsä ovat pysyvämpiä. Ne haistelevat enemmän ympäröivää maailmaa kuin omaa napaansa.