Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Ihan itse tehty

Käsitöiden tekeminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni satunnaisia onnistumisen hetkiä lukuunottamatta. Ala-asteella räpiköin jotenkuten ompelutöistä, ketjusilmukatkin luonnistuivat hampaat irvessä virkaten. Viidennellä luokalla käsityöopettajani teetti ryhmällämme ensimmäisenä neuletyönä villapaidat angoralangasta. Etukappaleen valmistus sujui jotenkuten ja kappale oli melkein oikean kokoinen. Kiire alkoi painaa päälle ja kärsivällisyyteni oli kovalla koetuksella – takakappaleesta tuli puolet pienempi kuin piti ja silmukat karkaili matkan varrella. Hihat eivät olisi mahtuneet nukellekaan. Työn arviointipäivä koitti. Aamulla hiivin hiljaa kodinhoitohuoneeseen, otin silitysraudan käsiin ja yritin väkivalloin venyttää paitaa, että se edes jotenkuten näyttäisi oikean kokoiselta. Itku kurkussa esittelin aikaansaannostani luokan edessä. Äiti ja mummo purkivat paidantekeleen yhdessä tuumin ja neuloivat siitä joulukelloja. Muutama vuosi sitten marraskuun alun päivinä sain hyvän ajatuksen valmistautua ajoissa jouluun. Tähtäimeksi asetin, että kaikki joululahjat teen itse. Marssin siltä seisomalta lankakauppaan. Ensimmäisenä lahjansaajana mielessäni oli hyvä ystäväni, jonka sormien palelua olin useasti seurannut hänen rassatessaan autoja pakkaskelissä. Tommi saisi hienot, itse tehdyt näpikkäät. Ensimmäinen näpikäs valmistui mielestäni vauhdikkaasti ja olin ylpeä aikaansaannoksestani. Tästä innostuneena neuloin toisen hanskan entistä vauhdikkaammin ja pääteltyäni työn aloin ihastelemaan tulosta. Mitä ihmettä? Kaksi saman käden hanskaa... Ja kolmas syntyi tuotapikaa – taas samaan käteen sopiva. Tommi sai paikallisesta käsityöliikkeestä ostetun tyynyliinan nasevalla tekstillä. Tänään valmistui tulevan joulun ensimmäinen käsin tehty lahja kärsivällisen hopeaseppä Suvin ammattitaitoisessa ohjauksessa. Siitä tuli sympaattisesti itse tehdyn näköinen. Kutimiin en koske. Ala-asteen villapaidasta tehdyt joulukellot ripustan tänäkin jouluna olohuoneen ikkunaan muistuttamaan, että suutarin on syytä pysyä lestissään.