Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolhosta löytyi hyvä elämä

Mänttä-Vilppulan Kolhossa kotonaan asuva Aune Saari , 100, kertoo että hän voi hyvin ja tyttäret huolehtivat hänen asioistaan. Loimaalla 16. maaliskuuta vuonna 1920 syntynyt Saari on asunut Kolhossa vuodesta 1947 lähtien. Pitkän ikänsä salaisuutta Saari ei tiedä, mutta lihan syönti on ollut hänellä aina vähäistä ja hedelmien ja sen sellaisen ruuan syönti pääosassa. Ulkoilmassa Saari on myös elämänsä aikana viihtynyt hyvin. Vitamiinien syömiseen kehotti aina häntä myös puoliso Reino Saari , joka menehtyi 96-vuotiaana, muutama vuosi sitten. – Tärkeä on ehkä ollut se, että meillä oli tiivis yhteys Reinon kanssa ja yhdessä tehtiin ja harrastettiin kaikkea, kertoo Saari. Suvun vanhimman 100-vuotissyntymäpäivää vietettiin lauantaina 14. maaliskuuta Mäntässä Honkahovissa. Peruutuksia syntymäpäiville tuli paljon, koronaviruksen takia. Aune Saari haluaa kiittää kaikkia hänen merkkipäiväänsä muistaneita. Reino ja Aune osasivat pitää huolta toisistaan Tytär Pirjo Kankaanpää toteaa, Reino ja Aune Saaren avioliitto oli suuri rakkaustarina ja kumpikin piti aina huolen toisistaan. Hän kertoo, että huumoria he eivät myöskään koskaan unohtaneet. Reino Saari toimi Kolhossa Serlachiuksen sähköosaston sähkötyönjohtajana ja Aune Saari hoiti kotona perheen neljää lasta. Tyttäret Aune Saaren asioimisasioista nykyään pitkälti huolehtivat, yksi tyttäristä asuu Kolhossa. Kolhoon muutettua Saari oli mukana Martta-toiminnassa ja teki käsitöitä. Hän oli Kolhossa mukana myös siellä esitetyssä näytelmässä: Tukkijolla. Saaren nuoruus oli sitä sota-aikaan – Nuorena oli nuori mieli ja silloin haettiin aina tanssipaikka, vaikka tanssia ei sota-aikana olisi saanut, mutta kyllä me tanssittiin ja pidettiin hauskaa, kertoo Saari. Hän kertoo, että sotaa ei osannut nuorena niin paljon edes pelätä. Nuoruutensa Saari vietti Loimaalla maatalossa ja sota-aikanakaan ruuasta ei ollut pulaa. Sen Saari muistaa, että paljon hänen ikäisiään nuoria ja ystäviä meni sodassa Hän itse toimi Loimaalla ilmavalvontatehtävissä. Loimaalla oli isoja siltoja Loimijoen yli ja niitä valvottiin. Lehdet ja uutiset ovat edelleen tärkeitä Elämä on sujunut päivä kerrallaan ja vuodet ovat lisääntyneet. Maailmanmenoa Saari kertoo seuraavansa sekä lehdistä, että muista uutisista. Hän kertoo, että ei voi muuta kuin ihmetellä, monia nykyajan ilmiöitä, kuten somea ja nettiä. Kännykkä hänellä on ja sitä tulee käytettyä. Koronaviruksen leviäminen ja sen aiheuttamat rajoitukset ovat kyllä myös aiheuttaneet Saaressa kummastusta. – Päivisin laitan ruokaa ja käyn päiväunilla, katson televisiosta, jos tulee jotain kiinnostavaa ohjelmaa. Musiikkiohjelmia katson mielelläni, kertoo Saari. Toisinaan Saari kokee olonsa yksinäiseksi, mutta on muuten tyytyväinen elämäänsä. Hän pitää siitä, että mieli on pysynyt kirkkaana ja vointi muutenkin hyvänä. Tyttäret auttavat kaikki omalta osaltaan kauppa- ja pankkiasioissa ja muussa. Muualla asuvat tyttäret käyvät myös ja soittavat usein. Kolhoon tultiin ja asetuttiin pysyvästi Aune Saaren lapsuudenperhe eli maanviljelyksellä ja karjanhoidolla Loimaalla. Karsattilassa Aune tapasi sitten Reinonsa ja nuorten seurustelu alkoi ja alettiin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Sota-aikana oli niukkaa ja hääpukukankaaksi löytyi kyllä pitsikangasta, mutta niin vähän, ettei sitä riittänyt pukuun hihoiksi. Saari oli töissä niihin aikoihin ompelimossa ja ompeli itse hääpukunsa ja huntu lainattiin ystävältä. Häitä vietettiin 23. kesäkuuta vuonna 1943, vihkiminen tapahtui Loimaan kirkossa. Töiden perässä pariskunta muutti ensin Kylmäkoskelle ja sieltä vähän ajan kuluttua Kolhoon, jonne jäätiin pysyvästi asumaan. Aune hoiti lapsia kotona ja teki siellä myös ompelutöitä. – Kolhoon muutettua oli hieman sopeutumista uuteen paikkaan. Tämä oli vilkas paikka aikanaan, oli paljon enemmän ihmisiä ja kauppoja oli monta, muistelee Saari. ”Sotaa ei osannut nuorena niin paljon edes pelätä.” Aune Saari