Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Voimaa seuroista aikuisten juhlat

Sain kokea ihmeellisen lämpimän pyhäinpäivän. Pienellä kylällä voi vielä saada kutsun naapuriin seuroihin. Jo vuosia sitten arkityön vapaalle vaihtaneet sisarukset elävät todeksi meille jokaiselle jo kasteessa annettua lähetyskäskyä, avaamalla kodin ovet vieraiden tulla yhteen. Kerta kerran jälkeen he siivoavat, leipovat suolaiset ja makeat kakut ja keittävät vielä hyvät kahvit. Aikoinaan koko talo on rakennettu ”seuratuvaksi”. Jo mutkainen peltojen reunustama tie maalaispihaan rauhoittaa mielen. Pihan tyrnipensaisiin on jätetty paljon marjoja – linnuille! Talonväki tuntee nimeltä ja ääneltä – omasta kotimetsästä pihaan - pyrähtävät linnut. Pappi ja kanttori on kutsuttu jo suoraan kirkosta lihasopalle. Vieraita on taas tullut pitkistä matkoista ympäri Suomea. Tunnelma on lämmin. Tuolit riittävät juuri ja juuri. Seuraavaksi lehti-ilmoitukseen saa laittaa: tervetuloa lähetysseuroihin, tuo oma tuoli tullessasi! Alkaa vahva virren veisuu, kun tuttu kanttori asettuu talon soittimen äärelle. Puheet vievät kuulijat Jakutiaan, jossa nuori lähetti on juuri päässyt yliopistoon opiskelemaan. Vieraillaan ystävyysseurakuntien luona ja saadaan terveisiä. Vielä lähtökahvit ja kuulumiset. Iloiset lämpimät siunauksen toivotukset, halaukset ja kättelyt lähettävät seuraväen arkeen. Keski-ikä oli yli 70 vuotta, siis aikuisten juhlat. Kun naapurissakaan ei enää käydä kylässä, lämminhenkinen kaikkien pyhien päivän iltapäivä oli arvokas hetki. Voi, miten monella tavalla tämän elämän lahjan voisi käyttää, miettii varmasti moni vieras. Ja voi, miten paljon hyvää mieltä ja uutta voimaa alkavaan viikkoon tulikaan.