Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Meidän kaupunki

Tämä kaupunki, se on meidän, me olemme se. Meitä oli syyskuun lopussa 10 485. Tämän vuoden alussa meitä oli yli sata enemmän, ja vuoden 2010 lopussa noin tuhat enemmän. Meitä, jotka asumme ja elämme Mänttä-Vilppulassa.Neljä vuotta sitten Tilastokeskus ennusti, että meitä vuonna 2016 olisi 10 700, joten vähennys on suurempi kuin oletettiin. Tämänhetkinen tuorein ennuste näyttää, että meitä olisi vuoden 2026 alkaessa vain 9 400. Siis silloin, kun olemme Euroopan kulttuuripääkaupunki. Minä uskon noihin molempiin. Uskon väkiluvun laskevan, ja uskon, että Mänttä-Vilppula on kulttuuripääkaupunki. Vain toista toivon. Koko sen ajan, kun olen ollut kaupungin luottamustehtävissä, 16 vuotta, on tavoiteltu väestön lisäystä. Suunta on ollut toinen. Meillä on liikaa katuja tälle väkimäärälle. Liikaa kouluja, liikaa uimahallia, liikaa sairaalaa, liikaa oikeastaan kaikkea. Elinkeinoelämä, kauppaliikkeet ja palvelut ovat reagoineet kuntalaisten määrän vähenemiseen, mutta kaupunki ei ole. Kaupunki on pyrkinyt saamaan lisää kaupunkilaisia kaupungin täytteeksi ja kulujen maksajiksi. Ilman tulosta. On keskusteltu veroprosentin vaikutuksesta intoon muuttaa paikkakunnalle. On puhuttu asuntopolitiikasta, asuntojen houkuttelevuudesta ja rantatonteista tai niiden puuttumisesta. Olemme satsanneet satojatuhansia euroja markkinointiin ja imagon luomiseen. Olemme työpaikkaomavaraisuudessa esimerkillinen kunta. Mutta miksi täällä töissä käyvät eivät asu täällä? Onko aika keskittää toimenpiteet niiden hyväksi, jotka täällä asuvat? Onko aika rakentaa meidän kaupunkia? Mitäpä, jos panostaisimme markkinointiresurssit meille itselle? Tekisimme imagomainontaa paikallislehdissä ja ilmoitustauluilla ja kaupungin omilla nettisivuilla. Jospa siinä sivussa panostamme sisäiseen yrittäjyyteen, käyttäydymme erityisen hyvin ja kannustavasti toisiamme kohtaan? Meillä ei kiusata kouluissa eikä työpaikoilla. Meillä syödään terveellisesti ja ollaan terveempiä kuin missään muualla Suomessa. Meillä käytetään oman seudun tuotteita ja kauppaliikkeitä. Meillä ollaan onnellisia. Ja mikä hienointa, meillä ei ole rajoillamme aitoja eikä piikkilankoja. Meiltä pääsee ulospäin, joskaan juuri kukaan ei kohta enää halua täältä pois. Meille pääsee myös sisään, käymään tai pidemmäksi aikaa.Joskus asiat ratkeavat vasta, kun hellität ja annat olla. Katsot toisaalle. Saat sen, mistä luovut.