Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Jouluomena

Siinä se killui kuin Applen logo. Jokin oli käskyttänyt pikkupojan aivoissa, että tuosta omenasta on haukattava. Se oli houkutteleva ja jouluinen, siksi kai isä oli niitä kuusen oksille muutaman asettanutkin. Kun iskin hampaani omenan punaiseen pintaan, en vielä tajunnut, että siitä jäisi jälki. Mutta jäihän siitä. Samalla kun pureskelin mehukasta hedelmää suussani, katselin ammottavaa aukkoa sen kyljessä. Tiesin, että jäisin kiinni. Kiiltävät karkit olin jo todennut aiemmissa tutkimuksissani pahanmakuiseksi perunajauhomössöksi. Mutta nyt olin pulassa, siinä jouluaaton iltapäivän värinässä. Totta kai isä huomasi tekoni. Keskustelun jälkeen hän päätti, että mutustelen tekoni loppuun toisessa huoneessa. Ahneus oli tehnyt tepposensa, eikä omena enää maistunut hyvältä. Katselin kahta ikkunalaudalla olevaa kynttilää, jotka seisoivat foliolla päällystetyissä muttereissa. Niiden alla tontut nauroivat paperisessa liinassa. Ajattelin, mitä äiti olisi sanonut tästä, olisiko hän isän kanssa samaa mieltä. Mutta en saanut enää hänen mielipidettään, äidin hautajaisista oli vain viikko. Olinko pettänyt hänet? Sitä jouluomenaa nieleskellessäni mietin isoja. Olinko pahoittanut isän mielen? Miten äidin joulu nyt sujuu? Olinko pilannut koko perheen joulun? Mitä enemmän söin omenaani, sitä enemmän tunsin syyllisyyttä. Oli kova paikka tuoda nakerreltu kara nähtäväksi. Tilanne kuitenkin suli isän sanoihin, joita en enää muista, ja kun katselin veljiäni, he eivät tietäneet asiasta mitään. Huomasin myös, että oksaan oli kasvanut uusi omena. Joulua sanotaan ilon juhlaksi, ja suurin ilo syntyy antamisesta. Näin ainakin näyttäisi olevan, kun seurailee ihmisten ostoskasseja, joihin ajatukset lähimmäisistä on sullottu. Nykyään olen yrittänyt hidastaa. Hyvältä tuntuu esimerkiksi ajatus siitä, että jossain joku lapsi saa käteensä tuoreen omenan ja haukkaa siitä ihan luvan kanssa. Ehkä siitäkin jää muisto, joka palaa aina jouluna. Sellaisia puraisuja hyvään tarvitaan, jotta ympärillä vellovat pahat teot unohtuisivat edes hetkeksi.