Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Hän säät ja ilmat säätää

Suvussani on molempien vanhempien puolelta sään ennustajia. Äitini Revon suvussa Kaukolasta ja isäni Melasen Vilppulasta. Jo lapsena kuuntelin, kun äitini puheli sukulaistädin kanssa luonnosta luettavista sään enteistä. Luulin silloin, että se on ihan luonnollista. Että niin kaikki aikuiset osaavat luonnonmerkkejä seurata. Heillä oli aivan arkisessa puheessa paljon sananparsia ja sananlaskuja ja luontoon liittyviä vertauksia. Muistan miten pohdinnoissa enteiltiin ”Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia”. Tai seurattiin tarkkaan miten sateet kesällä ja lumituiskut talvella seuraavat rytmissä toisiaan. Joskus aikuisena huomasin, että – jostain syystä – osasin ennustaa kesällä sateen alkamisen viiden minuutin tarkkuudella. Saatoin vain sanoa puolisolleni, vaikka työn touhussa, että kohta sataa vettä. Missään ei näkynyt pilviäkään ja usein sain vastaukseksi alkuun vain tuhahduksen. Mutta kun riittävän monta kertaa osuin oikeaan, alkoi jo itseänikin vähän ihmetyttää. Sää on todella tärkeä asia. Juuri olleet kovat pakkasetkin oli hyvä saada tietää etukäteen, jotta osattiin varautua ja ehkä tehdä työt eri aikataululla, jolloin ne sujuivat paremmin. Maanviljelijät ja varmasti kaikki luonnosta tavalla tai toisella elinkeinonsa saavat osaavat etsiä sääennusteita nykyään monista hakupalveluista. Uusi vuosi houkuttaa aina etsimään jotain vielä löytämätöntä viisautta. Mitä vielä haluaisin tehdä paremmin? Pessimisti ei lupaa enää mitään, koska ei mielestään ole ennenkään pystynyt pitämään lupauksiaan. Ja optimisti puolestaan lupaa mitä vain ja luottaa, että tulevana vuonna kerrankin onnistun. Päätin, että nyt jo alkaneena vuonna – ainakin yritän – olla enemmän läsnä. Ja varsinkin kotona. Monesti käy niin, että kotisohvallakin ajatukset karkaavat työasioihin ja läheisten kysymykset menevät ohi korvien. Vasta kun työterveyshoitaja pyytää ajattelemaan ja mielellään tekemään, joka päivä jotain, mistä itselle tulee hyvä mieli, alkaa vähän kerrassaan hoksata, että työ ei ole koko elämä. Katsellaan luontoa ja opitaan ainakin sen verran, että nyt päivä on jo ”kukonaskelen verran pidempi” kuin ennen joulua.