Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Miks sie et taho olla oma ihtes?

On selvä, että aika muuttaa asioita. Aika muuttaa ulkoasuamme, sitä miltä näytämme. Aika muuttaa kieltämme, tapaa jolla puhumme. Aika myös muuttaa meitä ihmisinä. Mutta, mitä tapahtuu kun on aika ottaa valokuva? Onko se ankka? Mitä hän tekee? Kuka hän edes on? Saamme tuona arvokkaana hetkenä itsemme mitä kummallisempiin asentoihin, ilmeistä puhumattakaan. Se, mitä olemme tekemässä ja tilanne, jonka haluamme ikuistaa, jää monesti teille tietämättömille. Ehkä aika on muuttanut meitä siten, että emme haluakaan enää taltioida muistoa hetkestä, ainutlaatuisesta tapahtumasta tai kohtaamisesta. Ehkä haluammekin taltioida itsestämme erilaisia ja mitä kummallisempia ilmeitä. Vanhat valokuvat jaksavat kiehtoa filmi filmin jälkeenkin. Kun aika-ajoin eteen tupsahtaa otos, jonka tunnelmaan pääsee itse mukaan ja josta löytyy itselle tuttuja henkilöitä, vaikka vain muiden kertomien tarinoiden kautta, on se hetki hieno ja usein siinä hetkessä vierähtää myös paljon aikaa. Se on selvää, että aika on muokannut suhdettamme valokuviin ja muuttanut tapaa, jolla käytämme tätä ikuistamisen keinoa. Muutos on kuitenkin hurja. Kun tänä päivänä katsomme vanhoja kuva-albumeja, joissa näemme aiempien sukupolvien arkea sekä juhlaa ja vertaamme niitä kuvia omiin albumeihimme, ero on huima. Kun valokuvaan keskittyy, niin monista muutoin hienoista kuvista on vaikea hahmottaa muistoa ja sitä aitoa tunnetta, joka tilanteessa on ollut. Törmäsin muutama päivä sitten itselleni aiemmin tuntemattomaan valokuvaan. Kuvassa oli kuitenkin minulle tuttuja henkilöitä. Unohduin kuvan pariin pitkäksi aikaa ja huomasin, että olin kehittänyt kuvasta ja kuvauspäivän tapahtumista oman tarinani. Oliko se tarina oikea, sillä ei ole väliä. Sain kuvasta itselleni muiston henkilöstä, jonka tiedän, mutta johon en ehtinyt koskaan tutustua. Olisiko tällainen kuva onnistunut valokuva? Onnistunut, sellainen millaisen haluamme jokaisen kuvamme olevan. Totta on myös se, että huonotkin kuvat päätyvät muistoksi, mutta syntyykö niistä tarinaa?