Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kasvatetaan iloisia lapsia

Päättäjien keski-ikä kunnissa on nousussa, mutta yhteiskunnan tulevaisuuden tärkein työ tehdään yhä edelleen nuorten vanhempien keskuudessa. Jos perheissä voidaan hyvin, meillä on paljon vähemmän tarvetta mielenterveyspalveluille, poliisivoimien lisäresursseille ja yhä kehittyneemmille kasvatus- ja valvontajärjestelmille. Minusta tuli täti siskojen pojille kun olin vasta 9-vuotias. Ehkä sain jo murrosiässä, sukulaisteni elämää seuratessa liian raadollisen kuvan lapsiperheen arjesta. Omat ratkaisevat vuoteni osuivat 1980-luvun maailmanlopun tunnelmiin, jolloin oli liian vaikea nähdä itseään äidin roolissa. Tuli tietenkin aikoja, jolloin kaikki valinnat kaduttivat ja itsestä riippumattomat elämäntilanteet surettivat raskaasti. Kaikkina näinä vuosina kunnioitukseni lapsiperherumbaa pyörittäviä pariskuntia ja erityisesti yksinhuoltajia kohtaan on ollut rajatonta. Koskaan ei ole mieleeni tullut, että yhteiskunta paapoisi liikaa pienten lasten vanhempia. Kuka tietää, mikä äiti—lapsi -ryhmä, vauvamuskari tai parisuhdekoulu on toiminut pelastavana oljenkortena vanhemmalle ja tämän kautta myös yhdelle näistä pienimmistä. Jo puolentoista vuoden aikana olen kurkistanut lapsiperheiden elämään riemastuttavan Marja Hintikka Live –ohjelman kautta. Hyvään vauhtiin päässyt sarja on juuri nyt tauolla, koska Hintikka tuli raskaaksi (sic!). Kaikki jaksot löytyvät Yle Areenasta. Live-show kuorruttaa asioita hömpällä ja hupailulla, mutta samalla pullauttaa julkiseen keskusteluun tärkeitä asioita, joista eivät yleensä ylitä uutiskynnystä. Nykypäivän vanhemmat tuntevat oman arvonsa ja kieltäytyvät kantamaan syyllisyyttä kaikesta, mikä voi mennä lasten kanssa pieleen. Yhä pätee vanha totuus, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan arjen sankaritekoja. Koko kylä. Koko yhteiskunta. Me kaikki kannamme terveisiä perheestämme. Nyt kun ajattelen, en ole omaan lapsuuteeni mitään niin kaivannut kuin tyytyväistä, kasvattajan roolissaan puolisoltaan ja ympäristöltään tukea saavaa, lapsensa kanssa viihtyvää aikuista. Kun jokaisella lapsella on elämässään edes yksi turvallinen suhde, lapsella on eväitä kasvaa omanlaisekseen, elämäniloiseksi ja vahvaksi aikuiseksi.