Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Airi oli hyvä hiihtäjä

Selaisin jokin aika sitten äitini suvusta tehtyä sukututkimusta. Kuvia oli paljon, ihmiset niissä olivat pyhäpuvuissaan ja hyvin ilmeettöminä, vakavakatseisina. Olihan se totinen paikka, kun valokuvaaja saapui taloon. Tällöin puettiin parhaat vaatteet päälle, oltiin rivissä ja ojennuksessa. Yksi kirjaan päätyneistä kuvista oli sellainen, jossa talon isäntä ja emäntä oli yllätetty kesken maatöiden. Ei siinä paljon hiuksia ojennukseen oltu suittu, työhaalarit oli päällä. Siinä sitä seisottiin vierekkäin, mies ja nainen, ihmisten välissä oli hevonen. Kuva otettiin ja töitä jatkettiin. Sukututkimuksesta ilmeni myös, mistä päin ihmiset olivat kotoisin. Osa oli lähtenyt matkaan hyvinkin kaukaa, aivan toiselta puolen Suomea, joku toinen taas päätynyt toiselle puolelle maapalloa, ihan Australiaan ja Etelä-Amerikkaan saakka. Perhekoot olivat suuria ja suku sitä myöden. Kaikesta siitä mitä aiemmin on tehty ja kirjan kansiin kirjoitettu, on aistittavissa kotiseutuylpeys. Onko kotiseutuylpeyttä sellaisenaan enää nykymaailmassa? Kuinka moni tietää mistä sukumme on kotoisin? Aiemmin sukujoulut ja -tapaamiset olivat ihan normaalia kanssakäymistä. Oli ihan tavanomaista kun suunniteltiin lomamatkaa, tehtiin se sen pohjalta missä sukulaisia asuu. Reitille poimittiin syntymäpäiviä viettävät kaukaisemmatkin sukulaiset. Näin opetettiin jälkipolville, mistä ollaan kotoisin ja keitä sukulaisemme ovat. Nykyään matkaan lähdetään osittain samoista syistä kuin aiemminkin, puolison perässä tai töitä tekemään. Joku matkustaa toiselle puolelle maapalloa etsimään itseään tai ottamaan etäisyyttä. Kukin tavallaan, niin silloin kuin tänäänkin. Kuinka moni muistaa koska on käynyt serkkujaan tai pikkuserkkujaan tervehtimässä? Muistatko missä he asuvat? Mitkä ovat heidän puolisonsa ja lapsensa nimet? Sukuhaarat ovat kaventuneet ja moni suku on sammunut. Uusia sukuja on syntynyt. Tämän maailman menoa on helpompi seurata eri kanavissa, jotka välittävät tietoa nopeammin. Ei Arvid -eno tai Maire -täti olisi ehtinyt kirjettä saada edes postin kuljetettavaksi siinä ajassa, kun nyt jo vastausviesti on saapunut nykyihmisen sähköiseen postilaatikkoon. Niin Airi, hän oli hyvä hiihtäjä. Airi oli kotoisin Jämsästä ja rakasti hiihtämistä. Mustavalkoinen kuva nauravasta nuoresta naisesta sukset vieressään kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.