Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Neljän viikon polkupyörämatka Berliinistä Suomeen

Mänttäläislähtöinen Sari Mäkelä ja israelilainen Gilad Shabtay ovat ammatiltaan sirkustaiteilijoita. Heidän kesänsä ovat yleensä täynnä esiintymiskeikkoja eri valtioissa. Viime keväänä koronapandemia sulki maiden rajat ja peruutti tapahtumat, joten Mäkelälle ja Shabtaylle tuli yhtäkkiä tyhjää aikatauluihin. – Meillä oli ollut unelmana tehdä polkupyörämatka aiemmin, joten idea oli valmiina. Koronarajoitusten takia suljetut rajat alkoivat aueta, joten päätimme vuokrata asuntomme Berliinissä ja käyttää saadut rahat matkaa varten, Mäkelä kertoo. Pyörämatka oli samalla päästötön tapa matkustaa Saksasta Suomeen kesäksi. – Me suunnittelimme matkaa paljon etukäteen. Lähtökohtana oli, että emme kanna mitään selissämme. Meillä oli molemmilla pyörissä edessä ja takana kahdet laukut. Minulla oli lisäksi yksi laukku tangolla. Meillä oli 15-25 kilogrammaa tavaraa kummallakin riippuen siitä, kuinka paljon vettä ja ruokaa kannoimme matkassa, Shabtay selventää. Mäkelä ja Shabtay hankkivat matkatavarat käytettyinä. Ainostaan yksi matkakeitin oli täysin uusi. Pyörät maksoivat yhteensä 400 euroa ja välttämättömät tarvikkeet 650 euroa. Heillä oli lisäksi matkassa mukana vapaa-ajanvietto tavaraa: kaksi hulavannetta, viisi jönglöörauspalloa, puunveistossetti ja harmonikka. – Meillä oli ideana tehdä esityksiä matkan aikana isoimmissa kaupungeissa, mutta olimme liian uupuneita matkasta. Toivottavasti voimme tehdä joskus tulevaisuudessa polkupyörällä kiertävän sirkuksen. Ehkä teemme sen Suomessa, ja ensimmäinen esitys tulee olemaan Mäntässä, Shabtay suunnittelee. Mäkelä ja Shabtay eivät lähteneet täysin kokemattomina matkaan. He olivat pyöräilleet paljon Berliinissä asuessaan, ja kunto riitti matkalle hyvin. He olivat lisäksi matkustaneet aikaisempina vuosina asuntoautolla, joten kartan lukeminen ja matkustaminen uusiin paikkoihin oli heille tuttua. Berliinistä Gdanskiin Puolan rannikkoa pitkin Mäkelä ja Shabtay lähti matkaan Berliinistä 2. heinäkuuta. He pyöräilivät pohjoiseen Berliini–Usedom pyöräreittiä kohti Itämerta. Usedomista matka jatkui Puolan rajan ylitse ja Puolan itämeren hiekkarantojen vieressä pyöräillen EuroVelon merkittyä pyöräreittiä. – Aloitin matkan ajattelemalla, että pyöräilemme sata kilometriä päivässä. Alussa pyöräilimme jopa enemmän, mutta sitten tuli päivä joka palautti meidät maanpinnalle, Shabtay muistelee. – Saavuimme Slovinskin kansallispuistoon. Aamu oli ollut todella sateinen, ja tie oli mutainen. Jouduimme taluttamaan pyöriä enemmän kuin pyöräilemään. Annoimme kaikkemme, jotta pääsimme koko päivänä 50 kilometrin matkan, Shabtay jatkaa. – Tapasimme ennen Slovinskia ryhmän naisia, jotka olivat kanssa pyöräilemässä Leba:n kaupunkiin, joka sijaitsi toisella puolella kansallispuistoa. He tekivät suuren kiertomatkan puiston ympäri etelän kautta, ja me mentiin puiston läpi. Naiset saapuivat silti nopeammin perille, Mäkelä lisää. Ennen Gdanskiin saapumista matkasuunnitelmassa oli vierailu Hel:in niemimaalla, jota Mäkelä ja Shabtay olivat odottaneet paljon. – Olimme kuulleet, että Hel:issä näkyy Itämeri molemmilta puolilta tietä, mutta me näimme siellä vain aitauksia. Siellä oli kuitenkin paljon toisen maailmansodan aikaista historiaa, joten Hel ei ollut pettymys. Löysimme jotain muuta mielenkiintoista, Mäkelä kertoo. Pyörämatkailijat saapuivat Gdanskiin autolautalla. He viettävät kaupungissa muutaman päivän, jona aikana he keräsivät voimia ja huolsivat pyöriä. Tuskainen matka pölyisessä pyykkilautatiellä Mäkelä ja Shabtay olivat suunnitelleet pyöräilevänsä Kalingradin kautta, mutta Venäjän raja oli vielä kiinni. Pyörämatka jatkui Gdanskista Lajsyn kaupunkiin, jonka aikana he pyöräilivät pisimmän matkan yhden päivän aikana, 141 kilometriä. Puolan matkaosuus jatkui vierailulla Venäjän Kalingradin, Puolan ja Liettuan rajalla. Tämän jälkeen he ylittivät Puolan ja Liettuan rajan hieman kauemmas itään pyöräiltyään. Liettuassa tiet olivat paikoin todella huonossa kunnossa. – Pyöräilimme päällystetyllä tiellä kunnes näimme horisontissa oudon näkymän. Lähemmäksi päästyämme tajusimme sen olevan ilmassa leijuvaa pölyä. Tiet muuttuivat niin sanotuksi pyykkilautatieksi, jossa pyörä tärisi kokoajan. Jouduimme ajamaan sitä tietä useita tunteja. Lisäksi lämpötila oli noin 30 astetta. Ainoa asia, joka sai meidät jatkamaan eteenpäin oli se, että kaupat olivat menossa kiinni, Shabtay sanoo. – Pysähdyimme joen varressa ja emme edes vaivautuneet ottamaan vaatteita pois, vaan pulahdimme ne päällä veteen. Paikallinen nainen näki meidät ja tokaisi: Kuuma päivä tänään, eikö olekin, Mäkelä jatkaa. Liettuassa matka jatkui Vilkaviškisin kaupunkiin, josta he matkustivat junalla Vilnaan. Mäkelällä oli ystäviä Vilnassa, joiden luona he viettivät muutaman päivän aikaa. Yö hiihtokeskuksen saunarakennuksessa Vilnasta matka jatkui pohjoiseen kohti Gražutėsin kansallispuistoa, jonka läpi ajettuaan he saapuivat Latviaan keskeltä Latvian etelärajaa. Latviassa he ajoivat Madonan kaupungin kautta Cēsisin kaupunkiin. – Olimme tavanneet Puolassa Rowyssä saksalaisen pariskunnan, jotka olivat melkein naapureitamme Berliinissä. He kertoivat meille, että meidän pitää vierailla Latviassa heidän ystävänsä, Raimonds Dombrovskisin luona, Shabtay kertoo. Dombrovskis oli entinen ampumahiihtäjä, ja hän omistaa Vanagkalnsin hiihtokeskuksen. – Soitimme hänelle Latviassa. Hän kertoi, että voimme yöpyä hänen hiihtokeskuksessaan. Nukuimme hiihtokeskuksen saunarakennuksessa, emmekä koskaan tavanneet Raimondsia, Shabtay jatkaa. Cēsisistä he ottivat matkan toisen junan Riikaan, jossa he viettivät muutaman päivän Mäkelän ystävien luona. Vieraanvaraisuutta tuntemattomilta Riikasta matka jatkui Itämeren rannikkoa pitkin Viroon ja Pärnuun. – Kun saavuimme Pärnuun, niin pysähdyimme supermarketissa. Vanha nainen katseli pyöriämme ja tavaroitamme. Hän lähti pois ja tuli hetken päästä takaisin. Puhuimme hetken aikaa, ja hän pyysi meidät vieraaksemme kotiin. Saimme häneltä ruokaa, teetä ja oman makuuhuoneen, jossa oli iso sänky. Oli hienoa kokea niin hyvää vieraanvaraisuutta, Mäkelä kertoo. – Keskustelimme Suomen ja Viron sekoituksella. Hän kertoi meille, että hänen oman tyttärensä on Australiassa, ja hän toivoo ihmisten olevan siellä tyttärelleen samalla tavalla vieraanvaraisia, Mäkelä jatkaa. Mäkelä ja Shabtay yöpyivät noin puolet matkasta luonnossa teltassa ja puolet matkasta vieraana eri ihmisten luona tai leirintäalueella. – Viro oli loistava luonnonhelmassa leiriytymiseen. Puolassakin olisi ollut hyviä paikkoja leiriytyä luontoon, mutta emme tienneet sitä etukäteen, joten meidän piti monesti jatkaa matkaa hyvältä leiripaikalta, Shabtay summaa. Vieraspaikkojen löytämisessä auttoi voittoa tavoittelematon Warm Showers -organisaatio, joka järjestää avoimia vieraspaikkoja. – Yllättävintä oli kuinka paljon lapsiperheitä oli, jotka toivottivat meidät tervetulleeksi. Kerran emme edes tavanneet henkilöä, joka tarjosi meille paikan, vaan hän lähetti meidät yöpymään isoäitinsä luo pikkukylään Latviassa, Mäkelä kuvailee. Turvallisesti perille Mänttään Mäkelän ja Shabtayn oli tarkoitus vierailla Saarenmaalla, mutta aika alkoi käydä vähiin. He pyöräilivät Saarenmaan vieressä olevaan Virtsun satamaan, mutta he päättivät jatkaa matkaa Tallinaan. Tallinnassa matkan pyöräosuus päättyi. He ottivat lautan Helsinkiin ja saapuivat perille Mänttään junalla. He saapuivat Suomeen 28. heinäkuuta. Matkakilometrejä kertyi 2 200 kilometrejä. – Meillä oli matkassa kaksi asiaa, joista olimme iloisia, että emme joutuneet käyttämään niitä. Pyörän korjausvälineet ja ensiapupakkaus. Sarilla oli matkan aikana yksi kerta, jolloin hän menetti pyörän hallinnan, mutta hän onnistui ninjan tavoin hyppäämään pyörän selästä ja laskeutumaan jaloilleen, Shabtay sanoo. Shabtayn mukaan he olivat sekä hyvin varautuneita että onnekkaita. Sari Mäkelä oli hankkinut matkaa varten vahvat renkaat, jotka eivät puhjenneet kertaakaan. Mäkelä ja Shabtay matkusti kuuden maan läpi. Heidän mielestään koronan aiheuttamat erikoisolot näkyivät vain Puolassa, jossa oli maskipakko sekä siinä, että kauppoja oli kiinni enemmän kuin normaalisti. Mäkelä ja Shabtay eivät olleet pitkän matkan jälkeen täysin kyllästyneitä. He kävivät pari viikkoa sitten pyöräilemässä Saariston rengastiellä Turun saaristossa, ja he ovat puhuneet tulevaisuudessa mahdollisesta Pohjois-Norjan pyörämatkasta. Sitä varten he tarvitsevat paremmat varusteet. – Minulle jäi hyvä mieli matkasta, ja olen iloinen, että teimme sen. Suosittelen sitä kaikille. Saimme nähdä maisemia paremmin kuin lentokoneella matkustaessa ja tapasimme uusia ihmisiä. Lisäksi voit syödä matkan aikana niin paljon kuin haluat ja laihtua silti, Shabtay kannustaa. – Suosittelemme aloittelijoille Saariston rengastien pyöräreittiä, jos sinulla heräsi kiinnostus. Reitti on mukava ja helppo. Siellä kulkee saarien välillä autolautta, jonka aikana voi levätä, ja tiet ovat hyväkuntoisia. Maasto on ylä- ja alamäkistä, joten kannattaa varautua ottamalla mukaan tarpeeksi vettä ja muita varusteita, Mäkelä neuvoo.