Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Kenen lauluja kuuntelet

Vilppulan Kaarikadun asumisyksikössä 34-vuotias poikani tarttuu käteeni ja alkaa vetää mukanaan. Antaudun vietäväksi, koska tiedän, että hän haluaa jotain. Määrätietoisesti hän kuljettaa minut omaan huoneeseensa ja istuu tuttuun nojatuoliin. Arvaan, että nyt on musiikin aika. Jos valitsemani musiikki ei miellytä, hän ilmoittaa sen kyllä selvästi esimerkiksi huutamalla. Siinä ollaan kirjaimellisesti tilanteessa, jossa toista ihmistä kuunnellaan. Joku toinen nuorimies olisi ehkä päättänyt mennä nettiin ja valinnut musiikkipalvelusta haluamaansa musiikkia. Se on perustaitoa, jonka osaamista kukaan ei nykyään ihmettele. Molemmissa tapauksissa tavoite on sama: haluan kuunnella musiikkia, josta pidän. Tahdonilmaisun mahdollisuudet ja lähtökohdat ovat kuitenkin aivan erilaiset. Viime vuonna vahvistettiin laissa erityishuollossa olevien henkilöiden itsemääräämisoikeutta. Jokaisella kehitysvammaisellakin on oikeus täysimääräiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. Kehitysvammaiset eivät ole homogeeninen ryhmä, jota voi käsitellä yhdellä tai yhdenmukaisella ohjeistuksella. Jotkut pärjäävät asumisessaan ja kauppareissuillaan lähes yksin, jotkut ovat täysin toisen ihmisen avun varassa. Ja jokaisella on oma tahtonsa. Itsemääräämisoikeus on tärkeä osa ihmisoikeuksia. Yleensä nämä asiat yhdistetään suuriin yhteiskunnallisiin asioihin, mutta ne ovat myös ihmisen arkea koskevia ohjaimia. Kehitysvammainenkin ajattelee, oppii, tarkkailee, tuntee ja reagoi. Mutta usein hänen mahdollisuutensa tilanteiden ratkaisuihin ovat rajalliset. Silloin tarvitaan toisen apua. Tiedän, että tälläkin hetkellä kehitysvammaisten kanssa työskentelevät ohjaajat ja muu henkilökunta tasapainoilevat vaikeiden asioiden kanssa. Jokaisen on saatava määrätä tahdostaan, mutta joskus voi tulla vastaan tilanne, jossa oma tai toisten turvallisuus voi vaarantua. Siinä työssä oppii lukemaan ihmistä. Käden kosketus tai ilmeen muuttuminen ovat yhtä painavia tahdonilmaisuja kuin määrätietoiset sanatkin. Kun ihminen tahtoo jotain, hän on tosissaan. Siksi ainakin hänen toivettaan on kuunneltava. Joskus mieluista musiikkia ei ole saatavilla, mutta kun oikea kappale löytyy, se luo mielihyvää ja turvallisuutta, joka on yksi perusoikeuksistamme.