Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Nuo hiljaiset miehet

Sotaveteraanit joita olen tavannut, ovat poikkeuksetta olleet puheliaita ja iloisia miehiä. Silti he ovat toisella tavalla olleet myös hiljaisia miehiä, jokin heissä on hiljentynyt. He ovat sisimmässään hiljaisia sotaan liittyvistä asioista, koska sota on elänyt heidän sisällään aikanaan viisi vuotta – mullistaen koko elämän. He ovat hiljaisia, koska sota heidän mielessään on kokemuksena jatkunut näihin päiviin saakka, vaikka meillä muilla on ollut rauha jo yli 70 vuotta. Tulee väistämättä mieleen, että heille on saattanut tullut sodassa tai sen jälkeen ajatus, miten tästä selvitään. Tätä samaa voi tietysti kysyä ihminen nykypäivänä itseltään, paljon pienempien vaikeuksien edessä. Se miltä vaikeudet tuntuvat, on aina henkilökohtaista. Sen tiedän, että paljon suuremmilta vaikeudet tuntuvat aina silloin, kun ne sattuvat omalle kohdalle, eikä niitä seuraa vain sivusta. Itselleni yksi näkökulma, joka on auttanut suhtautumaan elämään, on löytynyt noilta hiljaisilta miehiltä, sotaveteraaneilta. Heitä olen tavannut vuosien varrella monta. Tuntuu, että sotakokemus on heillä asettanut asiat jotenkin oikeisiin suhteisiinsa. Että he ovat nähneet jonkun suuremman kuvion, että se minä itse tai ihminen ylipäätään, ei ole kaiken napa, enkä nyt tarkoita Jumalaa. Yhteistä tapaamilleni veteraaneille on, että jokainen heistä on tunnustanut minut vertaisekseen, siis ihan vain ihmiseksi. Ei ole suhtauduttu pojankoltiaisena, joka heihin verrattuna olen. Yhteistä heille on myös se, että he ovat pystyneet ilmaisemaan asiat sodasta ja elämästä sillä koruttomuudella, millä he varmaan ovat sodan aikanaan ja sen jälkeen itse kokeneet. Samalla on tuntunut, että he osaavat antaa tilaa toisten ihmisten kokemuksille ja ajatuksille. Luonteen mukaisia eroja on kyllä tullut vastaan, toisten veteraanien jutuista on kaikunut läpi se henkinen asenne, jolla he varmaan ovat puskeneet sodan läpi: sotimaan tänne tultiin, ei pähkimään sotaa. Toiset ovat kertoneet siitä, miten elämä tavallaan loppui sotaan, vaikka se jatkuikin. Miten me kaikki elämästä selviämme? En tiedä, mutta jos meissä virtaa yhtään sama veri kuin sotaveteraaneissamme, me selviämme kyllä.