Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielipide: Kansallistalkoot

MIELIPIDE Äskettäin tv:ssä esitettiin hieno Maamme -sarja, jossa Suomi nähtiin upeasti lintuperspektiivistä. Kuinka kaunis maamme oikein onkaan! TAYSissa taas tempaistiin vuoden alusta ”pipot vastasyntyneille”- kampanja. Kun Suomi nyt täyttää sata vuotta, on sitä näin ansaitusti jo huomioitu ja varmasti huomioidaan vielä monella mielenkiintoisella tavalla. Suomen itsenäistyessä 1917 Suomella oli varmasti myös monia juhlallisuuksia. Kansallamme ei kuitenkaan ollut armeijaa, joka on sekin varsin huomioon otettava seikka. Suomi oli kuitenkin valmis astumaan itsenäisten valtioiden joukkoon. Itsenäisyys tuli kulttuurisin ja henkisin perustein, sillä onhan kansassamme ollut kauan syvää tietoa elämän ja kuoleman eettisistä kysymyksistä. Kansallistunto nosti myös kulttuurin kukoistukseensa, jonka hedelmiä arvostamme edelleen kansallisaarteinamme. Mielestäni tuo vaihe osoitti selvästi, mitkä ovat Suomen todelliset voimavarat, joiden ansioista Suomi sai itsenäisyytensä. Vuoden 1918 kansalaissota näytti sitten toisen, karvaan ja kasvamattoman puolen ja jätti jälkeensä syvät haavat. Vaikka talvisodassa puolustettiin maamme itsenäisyyttä, niin itsenäisyytemme ei kuitenkaan voi nojata armeijaan ja sen olemassaoloon. Itsenäisyys ei ole kiinni vahvasta tai heikosta armeijasta, sillä eihän itsenäisyyttä voi ulkoistaa. Sisältöhän on sisäinen arvo, joka kumpuaa meistä - kulttuuristamme ja ilmapiiristämme. Itsenäisyys ei myöskään ole pelkästään päättäjien tai valtaapitävien asia. Itsenäisyys koostuu meidän kaikkien ajatuksista, tunteista ja teoista. Mitä yhtenäisempiä ne ovat, sitä vahvempi luonnollisesti on kansamme. Koska saimme valtiollisen itsenäisyyden ilman aseita, meidän tehtävämme on tuoda juuri ihmisyyden ja rauhan asiaa esille. Onneksemme olemme sitä tehneetkin. Suomi on pysynyt puolueettomana Naton kosiskeluista huolimatta ja monissa kriisitilanteissa ovat rauhanneuvottelijamme olleet keskiössä. Jotta tuo linja säilyisi ja vahvistuisi, niin se kysyisi myös meidän yksilöiden osallistumista kansallisiin talkoisiin. Jokainen halukas voisi tehdä pieniä tai miksei suuriakin tekoja toisten hyväksi juuri siinä missä näkee ne tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Näin saataisiin omakohtaista kokemusta siitä, mitä inhimillisyys ja toisten huomioiminen ja yleensä hyvän tekeminen merkitsee ja mitä kaikkea sillä voidaan konkreettisestikin saada aikaiseksi. Vaikkapa todellakin kaikille vastasyntyneille lämmittävät pipot. Tai monia kulttuurillisesti kohottavia ja henkisesti ravitsevia kannanottoja, kirjoja ja tapahtumia. Tai mitä ikinä juuri sinä voitkaan keksiä Sisäistä epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta käytetään yleensä hyväksi niin, että saadaan ihmiset ja kansat taistelemaan toisiaan vastaan. Kun tekee oma-aloitteellisesti ja itsenäisesti jotain hyvää, silloin ei sodan lietsonta ja sen uhkalla pelottelu vaikuta niin dramaattisesti, vaan nuo ihmisyyden mukaiset teot tulevatkin voimaksi. Näin ruohonjuuritason aktiivisuudesta saatavalla kokemuksella voisi olla hyvät seuraukset. Kun nähdään, että kaikkialla on samanlaisia ihmisiä, jotka haluavat elää rauhassa ja sovussa, niin miksei sitten myös toimittaisi sen mukaisesti. Kun kasvetaan tekemään hyvää, oivalletaan sen kaiken muuttava merkitys. Väkivaltaiset ratkaisumallit näyttäytyvät silloin keinoina, jotka luovat vain väkivaltaa ja siksi niistä voi kieltäytyä. Vain rauhanomaiset ratkaisut niin yksilöiden kuin kansojenkin välillä auttavat ja vievät eteenpäin. Näin pienten hyvien kasvavien tekojen kautta voisimme saada kiinni meitä kansanakin yhdistävästä rauhan ja ihmisyyden tehtävästä. Nyt kun juhlavuosi kohottaa kansallistuntoa, voimme ansaitusti juhlia ja nauttia niistä saavutuksista, joita olemme saaneet 100 vuoden aikana aikaiseksi. Samalla voimme ajatella millaista Suomea me tahdomme tulevaisuuteenkin luoda, millaisen Suomen nähdä vaikkapa 100 vuoden päästä. Siihen me jokainen voimme valinnoillamme vaikuttaa ja yhteisillä talkoilla saavuttaa. Marja Leena Karvonen