Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Naurun lyhyt oppimäärä

Eräs viisas ystäväni opetti minua: ”Jos et tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa – niin naura silloin.” Ohje on veikeä, ja sisältää paradoksin. Naurua kun ei oikeastaan voi valita eikä pakottaa. Nauru on spontaani reaktio, joka tulee, kun sopivat ärsykkeet osuvat meidän persoonaan ja henkilöhistoriaan. Sama asia ei naurata kaikkia, mutta kaikkia koskevat samat naurun lainalaisuudet. Hauskat jutut ovat arvaamattomia, koska vasta kohdatessaan vastaanottajan, selviää onko kuultu tai nähty hauskuutus oikeasti naurun arvoinen. Silti jotkut ovat kehittyneet tässä taiteen lajissa – komiikassa – taitaviksi. Eräs alalaji tässä komiikan kentässä ovat stand up –koomikot. Toissa viikolla järjestimme seurakunnan tiloissa stand up –illan, jossa meitä viihdytti Mikko Vaismaa . Mikko naurattaa ihmisiä työkseen. Hänellä on lukuisien keikkojen kautta syntynyt hyvä tuntuma siihen, miten rakentuu kerronta, joka saa hymyilemää äänekkäästi. Ja naurua riitti. Illan myötä tajusin jotain oleellista naurusta. Hauska ilta syntyi siitä, että Mikko löysi yhdistäviä kokemuksia ihmisten väliltä. Jotta juttu naurattaa, pitää jokaisen osata tunnistaa missä kohtaa vitsi on, ja mikä siitä tekee hauskan. Koska nauru tulee spontaanisti, niin vitsin mekaniikka ei voi olla vaikeaselkoinen. Naurun pitää iskeä hermoon, selkäytimeen. Muuten se menee ohi – saattaa hymyilyttää, mutta ei enää naurata. Aikana, jolloin yhtenäiskulttuuri on ohentunut ja ihmisten viiteryhmät eriytyneet, naurulle on huutava pula. Tarvitaan enemmän sellaista naurua, joka yhdistää ihmisiä. Sellaista, joka luo tunteen saman kokemuksen jakamisesta. Jos et tiedä, itkeäkö vai nauraa – niin naura silloin. Ehkä paradoksi onkin pinnassa. Jospa kyse onkin perimmältään siitä, miten me katsomme maailmaa. Nauru tulee jos on tullakseen, mutta voimme ainakin raivata asenteita ja tunnistaa pinttyneitä näkökulmia. Kun stand up –ilta oli ohitse, väki lähti kohti kotia hyväntuulisena, yhteyttä kokeneena ja ilosta virkistyneenä. Enää en ihmettele, miksi Jeesus kertoi tulleensa kertomaan evankeliumia, ilosanomaa.