Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielipide: Lapset ja nuoret tuovat elinvoimaa

MIELIPIDE Viikko sitten oli ilo kuulla Jari Sinkkosen esitystä Vanhemmuuden antoisa pesti . Jos nyt vaalitapahtumissa on mietitty, millä kaupunkilaiset saisi liikkeelle, tämä teema kiinnosti. Poimin pohdittavaksi muutamia päättäjän näkökulmasta kiinnostavia asioita. Syrjäytyminen on aikamme huolestuttava ilmiö. Milloin tämä pitkä prosessi oikein alkaa ja missä vaiheessa siihen pitäisi puuttua? Tutkimuksissa on selvinnyt, että myöhemmin elämässään syrjäytyvät henkilöt ovat esimerkiksi jo syntyessään pienempiä vauvoja, heidän apgar-pisteensä ovat matalampia kuin vertailuryhmän lasten ja heidän äitinsä on usein tupakoija, jolla on useita vaihtuvia suhteita. Syrjäytymisen ehkäiseminen pitäisi ehdottomasti aloittaa jo äitiysneuvolassa. Tämän jälkeenkin lapsi kulkee monien kaupungin palvelujen läpi ennen kuin ongelmat ryöstäytyvät käsistä. Tässä tarvittaisiin varhaisen puuttumisen resursseja ja toimia. Kuinka onkaan niin vaikea sijoittaa rahaa ongelman ehkäisemiseen, vaikka tietoa olisi? Varhaiskasvatus puhuttaa päättäjiä niin ikään juuri nyt vaalien alla. Sinkkosen vastaus päivähoidon aloittamisikään oli, että mikäli mahdollista, lapsen olisi hyvä olla kotona vanhemman kanssa vähintään ensimmäinen ikävuotensa, jopa kaksi ensimmäistä, mikäli se on vain mahdollista. Jos pieni lapsi on vietävä hoitoon, hänelle parasta olisi perhepäivähoito, jossa hoidosta vastaa yksi henkilö. Vauvan–vuoden ikäisen lapsen kyky sosiaalisiin suhteisiin on rajallinen ja hänelle parasta olisi vain muutama turvallinen suhde. Toisaalta, ymmärrystä löytyi myös uravanhemmille ja toki on vanhempien harkinnassa, kuinka arkensa lapsen syntymän jälkeen järjestävät. Ne ovat koko elämän kannalta niin tärkeitä nuo 2–3 ensimmäistä vuotta. Yleisin aika vanhempien avio- tai avoeroille on silloin kun lapsi on 2–4 vuoden ikäinen. Tällöin perheen arki on erityisen kuormittavaa. Perhettä voisi olla viisasta tukea siinä vaiheessa ennaltaehkäisevästi antamalla esimerkiksi kodinhoitoapua käytännön arkeen. Jos nuo pikkulapsivuodet selvittäisiin kunnialla, vanhemmilla saattaisi taas löytyä yhteisymmärrystä jatkaa liittoaan. Tämä olisi lapsen edun mukaista. Eron myötä tulee yksinhuoltajaperheitä, joilla on keskimääräistä enemmän ongelmia niin talouden kuin jaksamisenkin kanssa. Lapsi tarvitsee aikuisen turvaa kuitenkin vielä pitkään pikkulapsivaiheen jälkeen. On hienoa, jos lapsella on häntä kiinnostava harrastus. Sinkkosen mukaan yksi harrastus riittää, mutta on ihan hyväksyttävää, ellei lapsi halua yhtään harrastusta. Liikuntaa kaikki lapset kuitenkin tarvitsevat paljon. Jokailtaiset harrastukset uuvuttavat niin lapsen kuin vanhemmatkin. Tärkeää olisi, että lapsella olisi aikuisen kanssa rauhallista ja kiireetöntä yhdessä olemista myös ilman mitään erityistä agendaa. Lapset ja nuoret tuovat kaupunkiin elinvoimaa. Jos terveyttä ja hyvinvointia halutaan edistää, se toivottavasti tarkoittaa varhaista tukea ja ennaltaehkäisyä. ”Lapsille halutaan taata laadukas kasvatus ja opetus terveissä rakennuksissa, turvallisen matkan päässä kotoa.” Tuo on ote lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulusta. Olen allekirjoittanut sen. Koko litania löytyy www.huoneentaulu.fi. Asiat, joihin sitoudutaan, eivät ole mitään ydinfysiikkaa vaan arkipäivän asioita: osallistumisoikeutta, harrastustakuu, hyvinvoinnin lisäämistä kouluissa ja päiväkodeissa, ehkäisevän työn resursointia ja hyvän elinympäristön rakentamista. Toki kaiken ikäisten kaupunkilaisten hyvinvointi kiinnostaa. Meillä olisi Hyvinvointikaupunki, mikäli visioni toteutuisi. Hilkka Ylä-Pynnönen valtuutettu Kokoomuksen kuntavaaliehdokas