Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Arvokkuus meissä

Me muodostumme arvokkuudestamme. Näin sanoi äskettäin kuusikymmentä vuotta täyttänyt elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki jossain haastattelussa ja oli oikeassa. Me kaikki haluamme kokea arvostusta, joka kannattelee meitä ihmisenä. Jos arvokkuuteni haurastuu, en ole enää itseni. Kaurismäki on myös sanonut pitävänsä ihmisistä, mutta vihaavansa ihmiskuntaa. Hän on elokuvissaan yleensä yksilöiden puolella systeemiä vastaan. Lajina ihmiskunta onkin tehnyt paljon pahaa omille jäsenilleen. Kaurismäen kaksi viimeistä elokuvaa Le Havre (2011) ja Toivon tuolla puolen (2017) ovat pehmeitä kilpiä kovia arvoja vastaan. Niissä ohjaaja nostaa jälleen kerran yksilöt eturiviin, ja ihmisen ääriviivat kirkastuvat inhimillisessä kanssakäymisessä. Kun pakolaisuus saa kasvot, sen kauheus on helpompi ymmärtää. Olen käynyt viime syksystä lähtien SPR:n kielikahvilassa tutustumassa turvapaikanhakijoihin ja muihin ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin Mäntässä. Saman pöydän ääressä istuessa huomaa hyvinkin nopeasti, miten paljon samaa meissä kaikissa on. Myös puutteet ovat yhteisiä, epätäydellisyys on meissä kaikissa. Mutta ennen kaikkea on ollut ilo nähdä se, että he voivat kantaa arvokkuutensa täällä vieraassakin ympäristössä ja kokea olevansa yksilöitä. Kun bagdadilainen tulee puhumaan omista asioistaan mänttäläiselle, jokin silta on rakentunut. Viime viikolla kävimme kahden irakilaisen turvapaikanhakijan kanssa katsomassa Göstan ja Gustafin näyttelyt. Heidän paneutumisensa tarjolla olevaan taiteeseen oli ihailtavaa. Selvästi meillä oli alussa taustoistamme johtuvat erilaiset tiedot ja näkökulmat, mutta keskustelun kuluessa näyttelykokemuksemme sulivat yhteen. Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttelyssä ilmeet vakavoituivat. Esillä oleva Eurooppa toi tunteet pintaan, ja kuva toisensa jälkeen todisti maailman mielettömyydestä. Tietynlainen pessimismi tulevaisuudesta oli aistittavissa irakilaisten kasvoilta. Sakkisen näyttely tuo hyvin esiin alistavista ennakkoluuloista kumpuavan rasismin. Viereisessä tilassa Paula Salmelan installaatio Present houkutteli suomalaisine maisemineen vieraat säkkituoleille lepäämään. Rauhankaipuu on meissä kaikissa, ja yksittäiset pienet kohtaamiset ovat tie suurien asioiden ymmärtämiseen.