Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Arkkitehtuuri on uusi rock

Elämme erikoisia aikoja, kun suomalaiset rokkitähdet ovat hulluna arkkitehtuuriin. Apulannan Sipe Santapukki rakennutti heinolalaiseen louhikkomaisemaan kivilinnan, ja arkkitehdiksi löytyi modernismin pioneerin, Frank Lloyd Wrightin sukulainen Eric . Vaikuttaa erikoiselta, että suomalaisista arkkitehdeista kukaan ei ottanut haastetta ja Sipen ideoita vastaan, vaan suunnittelija täytyi houkutella Yhdysvalloista asti. On meillä sentään lähihistoriassamme Reima ja Raili Pietilän kaltaisia tekijöitä. The Rasmuksen Laurin eli Lauri Ylösen on käynyt paremmin, sillä hän on löytänyt yhteistyökumppaniksi suomalaisen arkkitehtitoimiston. Mutta toisin kuin Sipe, Lauri onkin innostunut musta-valko-harmaasta, teollisia tuotantotapoja mahdollistavasta laatikkoarkkitehtuurista, tosin lisättynä ekoherkuilla, kuten maalämmöllä ja aurinkokennoilla sekä hengittävillä puurakenteilla. The Rasmuksen pitkillä maailmankiertueilla Lauri ei toteuta rokkitähden unelmaa vetämällä päätään sekaisin huumeilla. Pitkinä odotushetkinä hän kaivaa läppärin esiin ja jatkaa keskeneräisen talosuunnitelman yksityiskohtien hiomista. Lauri! Sydän! On hienoa, että rokkitähdelle jää aktiivivuosistaan jäljelle jotain pysyvää. Mutta kun katsoo Laurin suunnittelemia autiohkoja huonetiloja tai Sipen kalevalaisia sisustusideoita, toivoo, että mukaan tiimiin mahtuisi myös muutama nykytaiteilija. Toki kuvataiteilijoissakin on näitä arkkitehtuurin kanssa flirttailijoita. Mänttään linnunpesä-äänisaunaa suunnitteleva Jan-Erik Andersson asuu itse suunnittelemassaan talossa, joka on pohjaratkaisultaan lehden muotoinen. Melkoisena väriläiskänä ja innovatiivisena suunnitelmana siitä on tullut Turun Hirvensalon nähtävyys. Yhteistyökumppanina Anderssonilla oli arkkitehti Erkki Pitkäranta . Jotenkin toivoisi, että se raha, jolla nyt rakennetaan luksustaloja Jarpille , Elastiselle ja Aleksi Valavuorelle , kohtaisi myös nykytaiteilijat. Toki rokkitähdelle on tärkeää saada elokuvateatteri ja baarikaappi kotiinsa, mutta jotenkin Anderssonin taloprojektissa ilahduttaa inhimillinen ulottuvuus, jossa elämään ja asumiseen kuuluu myös ripaus leikkisyyttä, väriä ja laadukkaita taiteilijaystävien teoksia.