Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Sometotuus – ei voi tietää

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja totuus on tarua ihmeellisempää. Sometotuus se vasta ihmeellistä onkin ja saattaa ylittää tarun villeimmänkin hohdon mennen tullen. Sosiaalinen media hallitsee elämää hyvin vahvasti, niin hyvässä kuin pahassa. Se on tullut jäädäkseen, pysyy kuin purkka tukassa ja myös pitää meidät erossa todellisesta elämästä. Somessa on se ”hyvä” puoli, että jokainen meistä saa maalata sellaisen kuvan elämästään millaisen haluaa välittää muille. Kannattaakin maalata kuva, joka miellyttää ainakin omaa silmää. Oli se sitten hienoja illallisia viineineen viimeisimmän merkin vaatteilla ja tyylikkäällä sisustuksella, tunnelmallisia perheiltoja tai vaikka kovalla treenillä täydellisesti muokkaantunut takapuoli. Kuvassa on aistittavissa tuhat ihanaa ajatuskuplaa, ne vahvistuvat kauniilla väreillä ja täydellisestä kuvakulmasta otetuilla ilmeillä. Tuo sekunti, kun kuva on otettu, on juuri oikea. Viisi minuuttia aikaisemmin tai myöhemmin otettu kuva saattaisi paljastaa meidät inhimillisiksi ihmisiksi somen täydellisessä maailmassa. Harmi vaan kun sen maalatun kuvan takana totuus saattaa olla jotain ihan muuta. Yleensä se jokin ei ole niin kaunista, että sitä kannattaisi ottaa kuvaan mukaan. Tässä on kyse sometotuudesta. Someen ei ole vieläkään tarkoitettu oikean elämän ongelmia esille tuotaviksi, eihän se ketään loppupeleissä kiinnosta, vaikka kuinka kunnioitamme rohkeutta ja siihen pyrkisimme. Ei sometotuus olisi niin kiehtovaa, jos ei olisi ketään kehen voimme itseämme huonoina päivinä verrata ja alemmuudentunteessa kieriä. Mitään järkeähän siinä ei ole eikä millään tavalla nosta kenenkään omanarvontuntoa. Silti sitä somessa villiinnytään ja paremmaksi oma olo tunnetaan, kun jonkun täydellisesti maalattu ja tarkoin varjeltu kuva revitään ja totuus tarun ihmeellisen maailman kanssa sekoittuu. Meidän on ymmärrettävä, että jokaisen elämään on kuviin maalattuna mustia ja harmaita kohtia, vaikka sometotuudesta ne olisikin rajattu pois. Osittain se on itsesuojelua, ei pääse kukaan liian lähelle, osittain sillä saatetaan pönkittää itsetuntoa. Annetaan somen elää omaa elämää kadehdittavan täydellisesti maalatuin kuvin ja yritetään oikeassa elämässä kohdata ne inhimilliset ihmiset tuon somekuoren takana. C’est la vie ja skool.