Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kotvio puksutti Vilppulasta mukaan höyrylaivaregattaan ja S/S Näsijärven 90-vuotissynttäreille Tampereelle

On pilvinen, tihkusateinen ja heikkotuulinen perjantai päivä vähän jälkeen puolenpäivän 30.8.2019. Pieni joukko miehiä kokoontuu Mäkitalonlahden satamaan. Ilmassa on selvästi pientä jännityksen ja odotuksen tuntua ja historian havinaa. Olemme saaneet kutsun osallistua S/S Kotvio II-laivalla Tampereella järjestettävään Lakeland festivaaliin ja höyrylaivaregattaan, jonka yhteydessä Kotvion sisaralus S/S Näsijärvi II viettää 90-vuotissyntymäpäiväänsä. Kotvio tuli maanteitse Tampereelta Vilppulaan 30 vuotta sitten Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että lähdemme matkaan miehistön koulutustarkoituksessa. Onhan kulunut 30 vuotta siitä, kun Kotvio-laiva maantiekuljetuksena tuotiin Tampereelta Vilppulaan Vilppulan Veneilijät ry:n toimesta. Laivan miehistössä menomatkalla olivat päällikkö Pentti Nieminen , konemestari Timo Turunen , lämmittäjä Mikko Mäkinen , II-lämmittäjä Reijo Alander , ruorimies Juha Kivinen , sekä kansimiehet Juha Koivistoinen ja Esko Kivinen . Osa miehistöstä oli tehnyt viimeiset kaksi viikkoa töitä laivalla lähes täysipäiväisesti, jotta matkamme onnistuisi hyvin. Matka olisi tähän asti pisin laivan entisöinnin ja kunnostuksen jälkeisellä ajanjaksolla. Konemestari oli jo edellisenä iltana käynyt lämmittämässä konetta ja jatkanut sitä lähtöpäivän aamuna. Lämmitysaika on noin 6 tuntia. Olimme sopineet lähtöajaksi kello 14 ja ensimmäisen etappimme määränpääksi olimme suunnitelleet Muroleen kanavaa, minne saapuisimme ennen pimeän tuloa. Suoritimme lähtövalmisteluja, köydet ojennukseen, tavarat paikoilleen ja muonat mukaan. Kello 13.50 laivan päällikkönä toimiva Pentti Nieminen kutsuu laivaväen miehistöpalaveriin. Palaverissa tehdään vielä viime hetken tarkistukset, käydään läpi matkasuunnitelma ja tehtäväjako laivalla. Yhteensä 7 miestä on lähdössä matkaan. Sitten irrotamme köydet laiturista ja laivan päällikkö antaa telegrammilla käskyn konehuoneeseen lähdön merkiksi ja matka alkaa. Muutama seuran jäsen on tullut laivalaiturille seuraamaan ja kuvaamaan lähtöämme ja toivottamaan hyvää matkaa. Vaikeuksia alkutaipaleella, mutta matka jatkuu Sivuutamme Poukan saaren kapeaa väylää pitkin, missä joutsenpariskunta ja harmaahaikara ihmettelevät menoamme. Molemmat, niin joutsenet, kuin haikarakin katsovat parhaimmaksi siirtyä sivuun laivan tieltä. Noin 15 minuuttia lähtömme jälkeen laivan vauhti hidastuu ja kuulostaa siltä, että jotain on vialla. Ajattelen mielessäni, että tässäkö tämä nyt sitten oli, tämä kauan odotettu matka? Onneksi osaava konemestarimme apumiehineen selvittää ongelman ja matkamme pääsee jatkumaan. Alkumatka reitistämme on tuttua, sillä olemme vuosien varrella kulkeneet sitä monia kertoja. Laivaväylä on monin paikoin erittäin kapea ja väyläpoijuja on paikoin kuin keppejä pujotteluradalla konsanaan. Osaava päällikkömme ja hänen apunaan komentosillalla oleva ruorimies luotsaavat meidät turvallisesti kapeikkojen läpi. Ensimmäinen isompi vesialue matkallamme on Aittoselkä, sen jälkeen Hongonselkä, Tyynysselkä, Majaselkä ja Mustaselkä, minne saavumme kello 16.20. Taivas selkenee ja aurinko alkaa paistaa, kyllä kelpaa olla vesillä. Olemme jo ennen lähtöä sopineet, että tapaamme matkan varrella S/S Visuveden ja jatkamme sitten yhdessä matkaa kohti Tamperetta. Tapaamispaikaksi on sovittu yksityinen Kivistön laituri Ruovesi-selän pohjoispäässä. S/S Visuvesi on tullut sinne noutamaan halkoja laivan kattilan lämmitykseen. Kiinnitymme S/S Visuveden kylkeen ja autamme sen miehistöä halkojen lastaamisessa. Vaihdamme kuulumisia laiturin omistajan ja S/S Visuveden miehistön kanssa. Kautun kanavassa matalaa Noin tunnin tauon jälkeen matkamme jatkuu kohti Kautun vuolletta S/S Visuveden seuratessa vanavedessä. Jo ennakkoon olemme saaneet tiedon, että vesi on varsin matalalla Kautun kanavassa ja mm. S/S Tarjanteella kalarauta oli raapinut pohjaa. Emme halua riskeerata mitään, joten päätämme ajaa sillan ali. Jo edellisenä iltana olemme kaataneet laivan maston, koska muutoin emme olisi sillan alta mahtuneet. S/S Visuvesi päättää ajaa kanavan läpi ja ohittaa meidät, ettei vain olisi vähän kilvanajon makua. Jätämme Kautun vuolteen taaksemme kello 19.05 ja edessämme aukeaa Ruhalan selkä ja sen jälkeen Jäminginselkä. Olemme jo sen verran olleet matkalla, että nälkä alkaa hiipiä. Laivan keittiövastaavana tämän jutun kirjoittaja laittaa tarjolle järviolosuhteisiin sopivaa mukaan otettua lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Jälkiruuaksi on tarjolla pullakahvit. Hyvin maistui lohikeitto kaikille. 52 vuoden jälkeen puutavarakuljetusten vesillä Jäminginselän jälkeen S/S Kotvio II on 52 vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa näillä samoilla vesillä, missä se aikoinaan on ollut puutavarakuljetuksia tekemässä. Kyllä vetää mielen hiljaiseksi sitä ajatellessa. Matkamme jatkuu todella upeiden järvimaisemien halki kohti Muroleen kanavaa. Hämärä jo hiipii, kun lähestymme kanavaa kello 20.40. Ilta-aurinko värjää taivaan violetin ja purppuran väreihin. Kiinnitymme Visuveden jälkeen kanavan yläpuoliseen laituriin odottamaan kanavan aukeamista. Käymme odottaessamme kävellen tutustumassa kanavaan. Kanava aukeaa klo 21.30 ja Visuvesi ajaa ensin kanavaan ja sitten on meidän vuoro. Väkeä on kerääntynyt kanavan varrelle katsomaan laivojemme kulkua. Kiinnitymme kanavan alapuolelle yöksi odottamaan matkamme jatkumista seuraavana päivänä. S/S Visuvesi on kiinnittyneenä kanavan toisella puolella olevaan laituriin. Istumme miehistön kanssa jonkin aikaa laivan kannella vaihtamassa ajatuksia päivän matkasta. Varsin pian kuitenkin toiminta laivalla hiljenee ja laivaväki käy nukkumaan. Höyrylaivoja tervehditään iloisin vilkutuksin Laivaväki heräilee aamukuuden jälkeen. Aamu on aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden lämmin. Syömme yhdessä aamupalaa laivan kannella. S/S Visuvedellä näytään olevan myös hereillä ja heidän laivakoiransakin toivottaa meille hyvät huomenet iloisesti haukahtaen. Muroleen kanavalta saamme mukaamme S/S Hellnäs-nimisen laivan. Irrottaudumme laiturista ja lähdemme Visuveden vanavedessä kohti Tamperetta Hellnäsin seuratessa meitä. Puikkelehdimme läpi kapeiden salmien ja mökeillään olevat ihmiset tervehtivät meitä laitureiltaan iloisesti vilkuttaen. Muita veneitä olemme matkamme aikana nähneet todella vähän, mutta yht’äkkiä vastaamme tulee kymmenkunta uisteluvenettä melkoista vauhtia. Seuraavaksi edessämme aukeaa Vankavesi ja sitten Näsijärven Koljonselkä. Näsinneulan tornikin piirtyy jo horisontissa näkyviin. Etukäteen arvelemaamme isoa aallokkoa ei Näsijärvellä ole, vaan sää on aurinkoinen ja vähätuulinen. Ohitamme Siilinkarin, jonka läheisyyteen Kuru-laiva upposi 7.9.1929. Onnettomuudessa menehtyi kaikkiaan 136 henkeä (joidenkin lähteiden mukaan 138), vain 26 matkustajaa tai miehistön jäsentä pelastui. Myös Kotvio-laiva osallistui pelastustöihin silloin Näsijärvi-nimisenä. Tervehdysvihellykset halkovat ilmaa Lähestymme juhlapaikkaa Mustanlahden satamaa tervehdysvihellyksin. Satoja ihmisiä on kokoontunut vastaanottamaan regattaan osallistuvia laivoja. Olo on hämmentynyt ja suorastaan liikuttunut. Kiinnitymme laituriin ennalta meille ilmoitettuun paikkaan muiden höyrylaivojen joukkoon kello 12.35. Rantautuminen sujuu tyylikkäästi, vaikka yleisöä on varsin paljon sitä seuraamassa. Luulen, että pientä jännitystä homman onnistumisesta on myös komentosillalla. Matka-aikamme välillä Vilppula – Tampere oli 9 tuntia 20 minuuttia. Yleisölle on tarjottu mahdollisuus tutustua laivoihin avoimien ovien myötä. Kaikilla laivoilla riittää kiinnostuneita kävijöitä ja Kotviollakin ajoittain ruuhkaksi asti. Vastailemme kysymyksiin ja kerromme heille laivan historiasta. Löytyypä joukosta sellaisiakin, joilla oli muistikuvia Kotvio-laivan entisestä elämästä. Kahdeksan höyrylaivan letka kokoontuu regattaan Varsinaiseen höyrylaivaregattaan lähdemme kello 15.15 S/S Tarjanne-laivan johdolla. Kokoonnumme Särkänniemen länsipuolella olevalle lahdelle 8 höyrylaivan letkaksi seuraavassa järjestyksessä: Tarjanne, Visuvesi, Näsijärvi II, Kotvio II, Häme, Hellnäs, Alina ja Suntti. Siitä sitten ajelemme letkassa Särkänniemen ohi vihellysten kera takaisin laituriin. Satamassa vielä kaikki laivat suorittavat yhteisvihellyksen. Satamaan paluun jälkeen käymme Vilppulan Veneilijät ry:n puolesta onnittelukäynnillä S/S Näsijärvi II:lla. Regattapäivämme saa todella mieliinpainuvan päätöksen kaksi tuntia kestävällä risteilyllä Tarjanne-laivalla. Risteily sujuu ruokailessa ja laivaihmisten vaihtaessa kokemuksia yhteisen harrastuksen tiimoilta. Loppuilta sujuukin sitten omalla laivalla seuraten aitiopaikalta läheisen ravintolan musiikkiesityksiä. Tyynellä säällä kohti kotia ja onnellisesti perille Aamu valkenee sumuisena ja lämpötila on +15. Lämmittäjä on herännyt jo kuudelta lämmittämään konetta. Muu laivaväki heräilee 7.30 aikoihin. Syömme aamupalan ja sen jälkeen siivoamme laivaa, tyhjennämme septitankin ja poistamme pilssivedet sataman palvelupisteessä. Saamme laivan miehistöön täydennystä ja mukaan tulevat Raimo Keskitalo toiseksi päälliköksi, Markus Puttonen konemestariksi ja Jarkko Penttilä kansimieheksi. Irtaudumme laiturista kello 10.25 ja kotimatka alkaa aurinkoisen ja lähes tyynen sään vallitessa. Puolen tunnin ajon jälkeen Tampere on jäänyt jo kauas taakse. Rannan kerrostalot ja Näsinneula piirtyvät silhuettina usvan läpi, kun puksutamme pitkin Näsijärveä. Paluumatkamme noudattaa samaa reittiä, kuin menomatka ja vaikka ajammekin ns. vastavirtaan aikaa kuluu 8 tuntia 5 minuuttia. Istahdamme vielä hetkeksi laivan kannelle ja vaikka matka oli pitkä ja osin ehkä rasittavakin, niin hymy oli kaikilla herkässä. Olenpa kuulevinani keskustelua jo mahdollisesta seuraavasta vastaavasta matkasta... Matkan tapahtumat muistiin kirjasi laivalla kansimiehenä ja muonitusvastaavana toiminut Esko Kivinen