Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

JantsikeneFamilyFolkBand toteuttaa vilppulalaisten toiveen kesäkonsertista

Virolaisvilppulalainen Erlend ja Kaja Jantsikenen musiikkiperhe on omien sanojensa mukaan vain alkanut soittaa ja laulaa ilman sen kummempaa ajatusta bändin perustamisesta. –Taisi olla tämän vuosikymmenen alussa, kun Juupajoelta pyydettiin Suomelan seurantaloon yhteislaulutilaisuuteen ja kysyivät, mikä on nimi, ja kun sitä ei ollut, kysyvät, kävisikö JantsikeneFamilyFolkBand, ihan juuri noin yhteen kirjoitettuna. Ja kävihän se. On siis juupajokelaisten perua se, Erlend Jantsikene naurahtaa. Perhekokoonpanossa musisoivat vanhempien lisäksi tyttäret, 33-vuotias Madli ja 25-vuotias Teele ja perhetuttu Heikki Manninen . Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Poikamme Helend , 35, osallistuu toisinaan, mutta hän on sen verran kiireinen rokkikuvioissaan, ettei useinkaan pääse meidän keikoille. Mutta lastenlapsia saamme välillä mukaan. Madlin poika, kuusivuotias Eemeli kulkee äitinsä matkassa, joskus myös Helendin seitsemänvuotias Sohvi -tytär. Tänä kesänä Helendin perheeseen syntyneestä Peppi -tytöstä kukaan ei vielä osaa sanoa mitään, mutta musiikin ympäröimänä hän kyllä saa, tai joutuu, kasvamaan. Ylpeinä vanhempina voimme todeta, että olemme antaneet lapsillemme vapauden tehdä omia valintojaan musiikin suhteen, ja kaikki ovat käyneet musiikkiopiston ja saaneet kunnon pohjan soittamiselle Kaja Jantsikene kertoo. Opetushallituksen kohtalokas lausunto Erlend ja Kaja Jantsikene ovat valmistuneet musiikkipedagogeiksi Viron arvostetuimmasta musiikkioppilaitoksesta, 1919 perustetusta Heino Ellerin musiikkikoulusta, joka on nimetty säveltäjä ja musiikkipedagogi Heino Ellerin (1887–1970) mukaan. Erlend Jantsikenella on kuoronjohtajan ja musiikkiopettajan pätevyys, hänen vaimollaan taas pianonsoitonopettajan ja ammattisäestäjän pätevyys. –Kun muutimme Suomeen 1995, olimme toimineet Virossa musiikin ammattilaisina. Kaja opetti musiikkia, ja minä toimin kulttuuritalon johtajana. Opetushallitus antoi lausunnon, että meidän Tarton musiikkiopettajan koulutus vastaa oppimäärältään Suomen ammattikorkeakoulun opintomäärä. Entisessä Neuvostoliitossa oli korkea koulutustaso, vaikka sitä ei Suomessa hyväksyttykään. Kaja Jantsikene opiskeli musiikkipedagogin koulutuksen Tampereella uudestaan, vaikka hänellä oli jo tutkinto Virosta. Perheen muutettua Suomeen Erlend Jantsikenen oli hankittava elanto tekemällä päivätöitä teollisuuden parissa ja iltatöitä kansalaisopiston opettajana. Kaja Jantsikene paneutui opiskeluun. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Kaja on oman työnsä ohessa opiskellut hullun lailla ja kävi musiikkipedagogin koulutuksen Tampereella uudestaan, vaikka olisi itse ollut pätevä opettamaan kurssitovereitaan, Erlend Jantsikene avaa perheen kipeää pettymystä ammattipätevyytensä madaltamisesta uudessa kotimaassaan. –Ja toki opin Tampereella uutta, sitä ei voi kieltää. Se vain oli pitkä tie, Kaja Jantsikene muistelee koettelevaa opiskelujaksoa elämässään. –Kaja on myös valmistunut Suomessa kirkkomusiikin ja kuoronjohdon ammattilaiseksi. Hänen isoäitinsä toivoi, että joku lapsenlapsista soittaisi urkuja, ja siinä mummon toive toteutui. Tosin kyllähän se oli Kajan omakin halu suuntautua sille polulle, Erlend Jantsikene katsoo vaimoonsa puolison ylpeyttä tuntien. Jantsikenen perheessä jälkikasvu on soittanut ja laulanut pienestä pitäen ja osallistunut kuorotoimintaan. –Kaikki ovat soittaneet Koivuniemen pelimanneissa. Erlend kokosi ryhmän 1996 musiikkioppilaista, ja teimme oman levynkin. Nuoret saivat siitä hyvää bändikokemusta. Sanoisin, että me vain olemme sellainen perhe, että me pidetään yhtä, ja musiikki on siellä mukana, Kaja Jantsikene toteaa. Vilppulaan paluumuuttajina Erlend Jantsikenen juuret ovat alkujaan Suomessa. Hänen isoäitinsä ja äitinsä passissa luki, että he ovat suomalaisia, vaikka monen inkeriläisen passiin oli kirjattu toisin. –Me muutimme Vilppulaan paluumuuttajina. Isoäiti oli aikoinaan Laihialla evakossa ja leski, sillä isoisäni oli kuollut rintamalla, mutta sittenhän inkeriläiset palautettiin sodan jälkeen rajan taakse. Se oli kova paikka, kun ihmiset olivat hyvässä uskossa palaamassa kotiin, ja rajalla laitettiin munalukko junanvaunuun ja päätepysäkki olikin kaukana Venäjällä. Sellainen ihme tapahtui, että paikalliset venäläiset alkoivat sanoa isoäidilleni, jolla oli neljä lasta matkassa äitini mukaan lukien, että ’hei nainen, sinua ei ole luotu näihin oloihin, menkää Viroon tai Latviaan’. Ja niin heidät autettiin pakenemaan. Isäni oli sitten syntynyt Virossa, Erlend Jantsikene jakaa sukunsa historiaa. Jantsikenet kuulivat talvisodasta ja jatkosodasta vasta Suomessa. –Meidän koulujärjestelmässä kun opetettiin toisesta maailmansodasta, Suomesta ei mainittu mitään. Meille tuli täytenä yllätyksenä kuulla täällä, että suomalaisia taisteli Virossa meidän puolella, Erlend Jantsikene kertoo. –Ja minun molemmat enot olivat niin sanottuja Soomepoisseja eli virolaisia sotilaita, jotka olivat jatkosodassa vapaaehtoisina Suomen puolella taistelemassa. Suomipoikia oli kaikkiaan yli 3 000, ja tänne kaatui ehkä parisen sataa. Kansanmusiikkia Vilppulan torilla JantsikeneFamilyFolkBand esiintyy Vilppulan torilla 9. heinäkuuta. Kello 18 alkaa konsertti ja kello 19 yhteislaulutilaisuus. –Tiedossa on Kaustis-kimara aitoa kansanmusiikkia ja lähdemme seuraavana aamuna kohti Kaustista. Haluamme antaa mahdollisuuden jammata kanssamme niille, jotka mahdollisesti eivät osallistu Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille. Kokoonpanossamme soi kaksi viulua, kannel, kitara, basso, piano, rummutkin. Kaja soittaa mitä vain, Erlend Jantsikene hymyilee. Tilaisuus järjestetään Vilppulan joulukatutoimikunnan ja Mänttä-Vilppulan kaupungin yhteisvoimin.